Ovatko aktivistijärjestöt oikeita asiantuntijoita?

Jaa kaverilleTilaa Seura

Aktivistijärjestöt olivat taas esillä.

Greenpeacen aktivistien kiipeilyperformanssi eduskuntatalon pylväissä oli kardinaalimunaus heidän imagonsa kannalta. Useat kansanedustajat alkoivat pohtia heidän rooliaan asiantuntijoina. He näkivät vihdoin, että nämä järjestöt eivät piittaa demokratiasta, vaan anarkiasta.

Televisiossa haastateltiin väkeä, joka seurasi performanssia. Vaadittiin ympäristötoimia, mutta kenelläkään ei ollut esittää minkälaisia, vaikka oli tilaisuus kertoa se koko kansalle.

Tämä on tyypillistä. Jotain pitäisi tehdä, mutta ei tiedetä mitä. Pääasia että saa vastustaa. Asiat kehittyvät, jos niitä pyritään parantamaan. Moittiminen ei johda mihinkään ilman parannusehdotuksia.

Aktivisteilla on rooli olla jopa meidän eduskunnan valiokunnissa asiantuntijoina. Miten ihmeessä Animalia ja muut anarkiaan sitoutuneet järjestöt voivat olla asiantuntijoina, jos he haluavat lopettaa elinkeinoja, eikä kehittää sitä. Onko kehittäminen sitä, että viedään tuotanto sinne minne sitä ei voida kontrolloida.

Erään rikostoimittajan mukaan eläinaktivismin yksi suuri taustapiru on sir Paul McCartney. Isot kansainväliset voimat liikuttelevat suomalaisiakin.

Mikä mahtaa olla Greenpeacen taustalla – iso raha ainakin järjestössä liikkuu? WWF:ltä puuttuu näkemykseni mukaan asiantuntemusta monissa asioissa. Yleinen tapa on että syytetään esimerkiksi suomalaista maataloutta Itämeren pilaamisesta, mutta sitten sitä ei osatakaan perustella. Näin kävi, kun kysyin Suomen pääsihteeriltä hänen kantaansa omaan kirjoitukseensa.

Näiden aktivistijärjestöjen motiivit ovat epäselvät, perin oudot. Toisaalta eläinsuojelujärjestöt ovat ilmoittaneet päämääräkseen lopettaa suomalainen tuotantoeläintalous. He siis haluavat, että suomalaiset syövät ulkomailla huonommissa olosuhteissa tuotettua lihaa. Ei sillä tavalla eläinten oloja paranneta.

Aktivistijärjestöt osallistuvat lakien valmisteluun. Eläinsuojelulain neuvottelukunta on yksi tällainen esimerkki. Miksi? Heillä ei ole yksinkertaisesti asiantuntemusta, vain mielipiteitä ja vastustusta. Asiat eivät etene mielipiteiden avulla, tarvitaan tietoa, asiantuntemusta jotta asioita voitaisiin ylipäätään kehittää.

Suomalainen hallinto ja media ovat polvillaan tämän pienen sortin sakin edessä. Greenpeacen tempaus onneksi herättelee ajattelemaan. Kansalaisilla on oikeus vaikuttaa demokratian keinoin. Eduskuntatalon edessä niskoittelu ei paranna ilmastokeskustelua.

Asiantuntemuksesta on pulaa. Oikeasta asiantuntemuksesta. Maatalouden päästöt ovat sellainen asia, jota pitäisi tarkastella tykkänään uudelleen. Nyt se on juurikin sitä mielipiteiden tasolla olevaa huulenheittoa.

Maataloutta syytetään ylilannoituksesta, kun luullaan että se on totta. Joku näkee luonnonmukaisen tuotannon pelastavan, mutta sekään ei ole sellaisenaan totta. Luomu on yhtä hyvää kuin sen käytännöt ovat. Tavanomaisella viljelyllä voidaan saada jopa parempaa ja terveellisempää ruokaa, jos käytännöt ovat hyvät ja maan mikrobeista esimerkiksi pidetään huolta.

En ole oikein minkään järjestön suusta kuullut järkeviä ja käytännönläheisiä ehdotuksia. Maalaisjärjellä jos ajatellaan, niin on pakko ottaa myös kansantaloudellinen näkökulma huomioon. Jos Greenpeace ei piittaa kansantaloudellisista vaikutuksista, ei se piittaa muustakaan. Ilman vakaata taloutta ei ole rahaa pelastaa maailmaa.

Tämä hieno maa tarvitsee asiantuntijoita, ei öykkäröintiä. Tapa öykkäröidä kuuluu moneen kulttuuriin, mutta ei meille.

Greenpeacen sanoma meni ainakin minulle perille.

 

X