Ylen reportaasi: karu maaseutu

Karu maaseutu esittäytyy YLE:n toimittaja Elina Kaakinen ja valokuvaaja Pasi Takkunen tekemässä kuvareportaasissa maaseudun kaksista kasvoista. Tarina alkaa sanoin: Moni on täältä lähtenyt. Reportaasista puuttuivat ne toiset kasvot.

Kaverini otti yhteyttä YLE:n reportaasin pohjalta: ”Kaupunkielämästä voisi tehdä yhtä yksipuolisen jutun ja kuvareportaasin. Malliesimerkki, miten YLE pyrkii muokkaamaan ihmisten ajatusmaailmaa ja mielipidettä haluamaansa suuntaan. Ei tuo ainakaan uutisointia ole.” Olen samaa mieltä — myös Helsingistä saisi halutessaan lohduttoman kuvan.

Pääkaupunkia kehitetään eri lailla, kuin maaseutua.

Metsiin sijoitettua liito-oravan jätöksissä keimailevaa Raide-Jokeria ei esimerkiksi entiseen kotikaupunkiini Kurikkaan suunnitella, ei sinne suunnitella Kruunusiltaa rikkaille polkupyöräilijöillekään.

Kävin kuvaamassa Kurikan kampusta heinäkuussa, lukion ja ammattikoulun yhteistä rakennusta. Supemoderni oppimislaitos on esimerkki suomalaisesta uudistuvasta koulutusjärjestelmästä. Se on myös esimerkki kehittyvästä yhteiskunnasta ja kehittyvästä maakunnasta. Lukion rehtorina vuoden toiminut 27-vuotias Aino Salo kertoi uusista opetustiloista ja -menetelmistä innostuneesti. Kurikassa opettajia puhutellaan etunimellä ja oppilaiden ja opettajan suhde on normaali ihmissuhde. Kurikan lukiosta löytyy erilaisia arvoja, kuin esimerkiksi jostain ison kaupungin lähiökoulusta.

Olin kampuksesta likimain yhtä yllättynyt kuin Oodista, Helsingin uudesta pääkirjastosta. Molemmissa esiintyy kehittyvä Suomi.

Eräs japanilainen kirjastorakentamiseen perehtynyt professori on kiitellyt Oodin näköalaa maailman kauneimmaksi (päivitetty 2:48 ei maailman kauneimmaksi kirjastoksi).

Oodi on kaunis monitoiminnallinen rakennus alueella, jossa oli ennen rämettä, puskia, höttöisiä varastorakennuksia ja sillanalusväkeä. Kuva: Hannu Koivisto

Onko Oodi samalla sitä keskittävää kehitystä mitä Suomeen haetaan? Paljonko 100 miljoonaa maksanut pilvennäköinen kompleksi vie rahaa Helsingin pieniltä sivukirjastoilta tai lähipalveluilta? Rakennekehitys tarkoittaa usein keskittämistä ja periferioiden sulkemista, onko sellainen kehitys luontaista vai välttämätöntä ?(Päivitetty viinilasin ja kävelylenkin jälkeen). Varsinainen kirjastohan Oodi ei ole, vaan pikemminkin kohtaamispaikka ja viihdevoimala. Silti: Erittäin upea ja vaikuttava laitos jossa käy keskimäärin 10 000 ihmistä päivässä.

Elina Kaakisen kurjuutta korostava reportaasi sai miettimään, mikä oli Ylen jutun tarkoitus. Savuavan raunion kuvaaminen toi mieleen kuvat luovutetusta Karjalasta tai poltetusta Lapista.

Suomi ei ole koskaan ollut kokonaan asuttu, eikä tule koskaan olemaan.

Raippaluodon saari Vaasan edustalla on periferia, mutta se tarjoaa elinkeinoille ja matkailijoille arvoa. Kuvassa slovenialaisia matkailijoita saunomassa.  © Hannu Koivisto

Maaseutu ei edelleenkään se suunta, mihin muuttovirrat menevät, mutta elämää ja kehitystä sieltä löytyy. Myös maaseutu keskittyy taajamiin. Silti eläviä kyliä löytyy syrjäisiltä alueilta, Ilmajoen Nopankylä on yksi esimerkki aktiivisesta kylästä, vuoden kylä. Kyllä siellä kaikki toisensa tuntevat, vaikka YLE:n raportti esitti ohuesti, että naapureita ei tunneta.

Maaseudun elämä ei ole kaikkia varten, moni kaupunkilainen kaipaa erilaisia virikkeitä, kuin mitä maaseutu tarjoaa. Pinta-alaltaan valtavan suuren maamme eri kolkat tarjoavat erilaisia arvoja pienelle populaatiolle. On ihmisiä, jotka muuttavat maalle ja vievät lapsensa toisenlaiseen ympäristöön, jossa he oppivat toisenlaisia arvoja luonnon helmassa.

Onko meillä varaa ajatella, että kaikki alueet kannattaa pitää asuttuna — eihän ne ole koskaan olleetkaan? Vieläkin on runsaasti luonnontilaisia alueita ja miljardeilla rakennettua kausiasutusta, jossa turismi tuo tuloja ja elintasoa.

Toimittaja pysähtyy hetkeksi palaneen rakennuksen raunioille miettimään asioita — maaseudun selviytymisstrategia alkaa hänen mukaansa menettää uskottavuuttaan. Mitä hän oikeasti mahtaa tarkoittaa, tietääkö hän mistä kirjoittaa, mikä on selviytymisstrategia?

Jos tarkastellaan erilaisia maaseutuohjelman rakenne- ja yritystukia, voi todeta että maaseutu kehittyy. Eri maakunnissa on erilaisia alueita, jolloin tuet jakaantuvat erilaisiin mittakaavoihin. Ohjelmarahoja on hyödynnetty runsaasti ja usein maalaismaisen järkevästi. Kurikassa kehittämisrahoja on hyödynnetty Kurikan maatalouspäällikön Reijo Hämäläisen mukaan 35 miljoonalla eurolla vuosina 2014 – 2018.

Oikean kokoinen ja riittävän suuri maakunnan pääkaupunki, kuten elinvoimainen ja erittäin kehittyvä Oulu, kehittää lähikuntien elinvoimaa. Pienet seinäjoet toimivat kuten verenimijät. Onko Helsinki liian pieni pääkaupunki, joka imee muualta Suomesta elinvoimaa?

Mistä tämä maa rakentuu? Pääkaupungin metropolissa asuu puolet ihmisistä, toinen puoli maaseudulta toimittaa pääkaupunkilaisille ruuan ja tavarat, että he tulevat toimeen.

Elina Kaakisen reportaasi pani monia meitä ajattelemaan päinvastoin kuin se oli ehkä tarkoitettu, ehkä jonkinlaiseksi propagandaksi. Uskomme, että suomalainen maaseutu pysyy asuttuna ja elinvoimaisena, vaikka toisin koetetaan todistaa. Ilman kehittyvää maaseutua ei ole Suomea. Käykää joskus Koskekorvalla, kossukylässä vaikka ilmaisessa saunatapahtumassa, hämmästytte. Illan mittaan 80 hikistä nauraa ja nauttii trahteeria.

Suurempi kysymys on, millä Suomessa koulutettu väki saadaan pysymään Suomessa. Se, minne työväki päättää jalkaantua maahamme, on taas jokaisen mahdollista valita vielä itse.