Ajankohtaisen kakkosen lopettamisen taustalla taitaa olla myös poliittisia syitä

Ilmoitus Ajankohtaisen kakkosen ja Silminnäkijän lopettamisesta näyttäytyi puolelle Suomea käsittämättömänä varsinkin, kun pitäviä perusteluja ratkaisulle ei ole vieläkään esitetty. Katsotaanpa vaikka.

1. KONSEPTIN VANHANAIKAISUUS

Ohjelman käytännön teurastajaksi joutui tamperelaista ajankohtaistoimitusta vuosia luotsannut Reeta Kivihalme itse. Kohtuuttoman katkera ja nöyryyttävä tehtävä. Kivihalme joutui ilmeisesti repimään perusteet omasta stetsonistaan vastoin vakaumustaan: ”Hieman jo aikansa elänyt brändi.” Samalla logiikalla kaikki uutis- ja ajankohtaisohjelmat Suomessa (ne jäljellä olevat) ja maailmalla ovat vanhanaikaisia. Yhtä lailla voitaisiin todeta, että kaikkinainen tv-journalismi on aikansa elänyttä – siirretään se verkkoon.

2. HUONOT KATSOJALUVUT

Miljoona kärpästä ei ole väärässä, mutta 400–500 000 viikoittaista katsojaa on. Perustelun eriskummallisuutta korostaa yksin se, että samana päivänä, kun toimituksen sisäpiiri sai tietää ohjelman lakkautuksesta, aloitti kakkoskanavalla Kioski-niminen ohjelma. Sen katsojamäärä on 60 000–100 000.

3. VÄÄRÄT KATSOJAT

Laajalti on ostettu käsitys, että ostovoimaisimmat kuluttajat ovat 20–35-vuotiaita sinkkuja. Julkinen palvelu taapertaa kaupallisten kanavien perässä ja uskoo, että vakiintuneet keski-ikäiset ovat epämuodikasta yleisöä, josta sietääkin päästä eroon. On mielenkiintoista, kuinka edellä mainitulla Kioskilla, joka keskittyy neuvomaan nuorisoa tinderöinnissä ja parinmuodostuksessa, puolet katsojista on mittauksen mukaan yli 60-vuotiaita.

4. ”KANAVAPROFILOINTI”

Kakkoskanava on viihde- ja urheilukanava, eikä sinne asiaohjelma sovi. Jos näin uskotaan, ohjelma mieluummin teloitetaan kuin siirretään muille kanaville (ykkönen, Teema). Kuitenkin ihmiset tekevät päätöksiä – nyt tehtiin niin kuin kalliit mediakonsultit neuvoivat

5. TUTKIVA SUORA

Käsitehirviö on tiemmä syntynyt ohjelmajohdossa, jossa on pohdittu, miten yhdistää tutkiva journalismi ja suora studiolähetys. Olen antanut itselleni kertoa, että ”kameran ulkoilutus” on joutavaa ja vanhanaikaista, sillä studiokeskusteluissa ja -haastatteluissa syntyisivät skuupit ja paljastukset. Jos aiemmin on yritetty viedä kamera ulos suomalaisten keskelle, nyt sopiva otos heistä tuodaan studioihin kertomaan, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Tai sitten toimittajat haastattelevat suorissa lähetyksissä toisiaan.

6. KESKITTÄMINEN

Ohjelmatuotanto Tampereen Tohlopissa, Jyväskylässä tai Oulussa on ollut piikki Pasilan päättäjien lihassa. Vaihtoehtoinen ja maakunnallista näkemystä tarjoava tv-tuotanto on mieluusti jätetty kehittämättä, ja sen resursseja on jatkuvasti supistettu. Hyvä esimerkki on Jyväskylän toimitus, jota on mankeloitu viimeiset 10 vuotta. Nyt on siis Tohlopin vuoro. Kaikki osaaminen keskitetään Pasilan studiotuotantoon.

7. KESKUSTAVATOINEN HALLITUS

1970-luvulla televisiotoiminnassa oli muotia hajauttaminen. Ympäri maata rakennettiin hulppeita tuotantotiloja maakunnalliselle tv-toiminnalle. Muun muassa MTV3 sai uutisensa lupaamalla maakunnallisia uutisia valtakunnan verkkoon. Poliittisesti kyse oli pitkälti keskustan ideasta ja ideologiasta. TV2 käsitettiinkin tuolloin nimenomaan keskustan kanavaksi, ja juuri Ajankohtaista kakkosta varsinkin demaripiirit muistivat nimittää ”kepun sontaluukuksi” – useimmiten tietysti täysin syyttä. Nyt on kuitenkin tullut aika laittaa lappu luukulle. Päätökset piti tietysti  julkistaa ennen eduskuntavaaleja, koska vaalien jälkeen keskustavetoisen hallituksen olisi  noloa selittää maakuntien miehille ja naisille syitä Helsingin ulkopuolisen tv-tuotannon  alasajoon. Tästä syystä, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, ei esimerkiksi Ylen hallintoneuvostosta ole kuulunut vastalauseita.

Hyvin pohjustettu ja  hyvin sovittu.

Kirjoittaja on jäävi mielipiteeseensä, koska hän on työskennellyt elämänsä voimavuosina TV 2:n ajankohtaistoimituksessa taloustoimittajana ja toimittanut 2000-luvulla Silminnäkijä -ohjelmia.