Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen on pysytellyt hipihiljaa Kreikan päättäjien tinkiessä pitkin Eurooppaa sitoumuksistaan. Miksi?
Teksti:
Ari Korvola

Päivä päivältä keskustellaan yhä isommin kirjaimin Euroopan taloudesta, Kreikan lainahelpotuksista, EKP:n miljardimiljardista? Keskusteluun olisi hyvä saada myös matala, sinivalkoinen ääni.

Kajahtiko se viime viikolla Helsingin Sanomien Vieraskynä –palstalta? Lehti julkaisi laajan kirjoituksen, jonka tekijöiksi on merkitty komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen ja kauppakomissaari Cecilia Malmström. Otsikko oli tosin kryptinen ”EU puolustaa arvojaan TTIP-neuvotteluissa”. tarkoittiko se viimein Kataisen mielipidettä ajankohtaiseen Kreikan velkakysymykseen. Katin kontit, molemmat komissiolaiset saarnaavat transatlanttisen vapaakaupan puolesta.

Kataisen Kreikka-kantaa onkin haettava arkistosta ja hyvinkin kaukaa. Toissa syksynä 15.10.2013 Katainen antoi haastattelun Financial Timesille, joka otsikoi: Suomi valmis uusiin eurotukipaketteihin. Kataisen mukaan Suomi hyväksyy uudet tukipaketit Kreikalle ja Portugalille, ”jos ne käyvät välttämättömiksi”.

Onkohan tämä edelleen – nyt komissiomies Kataisen linja? Ja lasketaanko tukipaketiksi myös laina-ajan pidennys – maksaa kun jaksaa – ja koron nollaus?

Oireellisesti Kataisen näkymättömyyttä korostaa sekin, että kansainvälinen lehdistö – muun muassa saksalainen Der Spiegel kuukausi sitten – haastatteli Suomen euronäkemyksistä europarlamentin varapuheenjohtajaa Olli Rehniä. Ehkäpä se tapahtui vanhasta tottumuksesta, mutta Kataisen kannalta tilanne, joissa mepin asiantuntevuus ajaa komissaarin ohi, on nolo.

Toki Olli Rehn talouskomissaarina puuttui lähettämänämme komissaarina ja toimeenpanevana virkamiehenä myös jatkuvasti Suomen sisäisiin asioihin. Besserwisser Rehn muisti lähes viikoittain kertoa, miten yhtä jäsenmaata, Suomea, pitää hallita ja sen taloutta hoitaa. Mies tiesi palaavansa pian poliitikkona Suomeen – tämä oli maaperän kyseenalaista valmistelua. Ilmeisesti Katainen taas laskee, ettei hänen rempalleen jättämässä Suomessa ole vuosiin komeaa virkapaikkaa tai arvovaltaista poliittista asemaa, joten paluuhaaveita ei tässä mielessä ole.

Myöskään Kataisen asema komissiossa ei ole kovin kummoinen, kaikupohjaa bassolla on niukalti.  Kataisen komissaarinimityksen aikoihin osa suomalaista mediaa poliittisen eliittimme mukana hehkutti Kataisen loistavaa asemaa komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin oikeana kätenä. Suomalainen ohjaisi ja koordinoisi rivikomissaarien kuten esimerkiksi ranskalaisen talouskomissaarin Pierre Moscovicin työtä. Nyttemmin on selvinnyt, ettei Moscovici suinkaan jonota Kataisen eteisessä vaan nimenomaan päinvastoin. Katainen saa rauhassa haistella Mossen pakokaasuja.

Kataisen suuri tehtävä – 315 miljardin euron investointirahaston kasaaminen Euroopan kasvun turvaamiseksi – kutistui harmittavasti viimeistään silloin, kun EKP julkaisi oman, yhteensä yli miljardin miljardin taikasuunnitelman ostaa velkapapereita taseeseensa – vanhanaikaisella kielellä sanottuna setelikonetta pyörittämällä.

EKP on lisäksi linjannut Kreikka-politiikkaansa. 7.2. levisi Reutersin kautta saksalaisen Suddetsche Zeitungin artikkeli koskien Kreikan velkavakuuksia. Kommentaattori ja asiantuntija oli suomalainen mutta ei Katainen. Oli tietysti ilmeisen luonnollista, että EKP:n neuvoston jäsen Erkki Liikanen oli tässä yhteydessä fiksuin suomalainen, mutta tämäkin tapaus korosti hiljaisen Kataisen jököttämisestä Euroopan talousosaajien sivuraiteella.

Lokakuisessa Talouselämässä Katainen kertoi, että ”komission laivassa on aika hyvä virta nyt, minä nautin tästä ilmapiiristä, on tekemisen meininki”.

Aivan kuin hänen johtamassaan hallituksessakin.

X