Leikkausvaihtoehtoja

Selkeitä laskelmia ei eri leikkausmalleista tämän suunnitellun tasahöyläyksen lisäksi ole julkisuuteen esitelty. Kaiken järjen mukaan niitä on täytynyt jossain valmisteluvaiheessa tehdä ja ehkä joku on niitä pohtinutkin.

Joten tehdään yksinkertaisen tyhmä kysymys: Jos siis varakkailta, esimerkiksi perheiltä, joiden vuositulot ylittäisivät 100 000 euroa, leikattaisiin lisät kokonaan, kuinka paljon valtio säästäisi?

Valtiovarainministeriö myy ei oota ja ohjaa kiireesti kysymään sosiaali- ja terveysministeriöstä. Sen erityisasiantuntija Ilari Keso kertoo, kuinka kysymys ”edellyttäisi laskenta- ja mallityötä, joka ei synny ihan käden käänteessä”. Hän lisää, ettei lapsilisiä voi leikata kuin seinään tietyn tulorajan  kohdalla, vaan ”halutun rajatulon yläpuolelta esimerkiksi lineaarisesti supistaen.”

Tämä on tietysti totta. Tarkoitus oli kuitenkin saada selville karkea suuruusluokka, jotta eri vaihtoehtoja voisi vertailla.

Toinen yksinkertainen kysymys: Mitä tapahtuisi, jos lapsilisät kautta linjan – niin köyhien kuin varakkaidenkin perheiden – laitettaisiin verolle?

Suomessa on miljoona lasta, joista tämän vuoden budjetin mukaan valtio maksaa 1,5 mrd euroa lapsilisiä. Lasta kohden siis keskimäärin 122 euroa kuukaudessa. Valitaan siis kolme tuloiltaan erilaista perhettä – varakas yli 100 000 euron vuositulot, keskituloinen 40 000 euron perhe ja pienituloinen alle 18 000 euron perhe – joilla kaililla on kolme alle 17-vuotiasta lasta.

Erityisasiantuntija Keso haluaisi kuitenkin täsmennyksiä ”tulokäsitteisiin, verollepanoon tai tulovähenteisyyden yksityiskohtiin”.

Käännynkin Tilastokeskuksen kehittämispäällikön Ilkka Lehtisen puoleen. Hän laatiikin nikottelematta seuraavanlaisen laskelman, jonka perustaa verottajan verolaskuriin:

Varakkaan perheen lapsilisät puolittuisivat nykyisestä eli olisivat noin 60 euroa /lapsi/kk. Keskituloisen perheen lapsilisät lasta kohden olisivat 76 euroa, pudotusta nykyisestä 40 prosenttia. Pienituloisen perheen lapsilisä putoaisi 90 euroon eli miinusta 27 prosenttia.

Kun kahdeksan euron leikkaus aiheuttaa nyt nähdyn protestin, näin kireä malli olisi läpimenoltaan täysin epärealistinen.

Lehtinen jatkaakin lisäolettamalla, että ennen lapsilisien verottamista niiden tasoa korotettaisiin 37 prosenttia. Näin yhden lapsen keskimääräinen lapsilisä olisi 167 euroa nykyisen 122 sijasta.

Ja taas verottamaan – nyt korotettua lapsilisää:

Suurituloisen perheen lapsilisä lasta kohden olisi nyt vajaat 83 euroa – miinusta 32 prosenttia, keskituloisen 104 euroa – vähennystä 15 prosenttia eli vajaat pari kymppiä, ja pienituloisen perheen lapsilisä lasta kohden säilyisi täsmälleen nykyisellään eli olisi 122 euroa.

Mitä tämä tarkoittaisi valtion finansseissa – tuliko säästöä vai lisää menoja?

Kehittämispäällikkö Lehtinen tekee vielä oletuksen, että kaikkia perheitä verotettaisiin keskituloisen lisäveroprosentin mukaisesti.

Lopputulos on yllättävä: Jos valtion maksama korotettu lapsilisäsumma (-549 miljoonaa euroa) ja lisääntyneet verotulot (+772 miljoonaa euroa) yhdistetään, valtio pääsee nykyiseen verrattuna aika paljon plussalle. Säästö olisi nyt 223 miljoonaa euroa – tuplasti se leikkaus (110 miljoonaa), mikä nyt aiotaan höylätä lapsilisiä tasaisesti pienentämällä.

Tällaisesta Lehtisen mallista ollaan tietysti kolmea mieltä.

Yksien mielestä leikkaus ei ole tarpeeksi jyrkkä (”eihän varakkailla ole huutavaa tarvetta avustukselle”). Toisten mielestä nykyisen valtionveron progressiota ei pidä ulottaa lapsilisiin ja siksi tasamaksut on säilytettävä. Kolmannet ovat jotain tältä väliltä.

Toki laskelman luotettavuudesta voidaan kiistellä. Eri ministeriöillä, THL:llä, VATTilla, muutamilla ammattijärjestöillä ja korkeakouluilla on STM:n mukaan käytössään oiva työkalu, SISU-mikrosimulaatiomalli, mutta sen tuloksia ei ole vielä nähty, ”kun ne eivät synny kädenkäänteessä”.

Ehkä näitä laskelmia saadaankin päättäjille ja julkiseen keskusreluun jo syksyyn mennessä.

Ja jos joku pystyy perustellusti esittämään mielestään tarkemman laskelman kuin tässä, Seura on aiheesta kovin kiinnostunut.