Lobbarit voittivat – ministereiden kalenterit pysyvät salaisina

Kesällä 2013 julkisuudessa käytiin keskustelua kulttuuriministerin tasapuolisuudesta työssään. Ministeri Paavo Arhinmäen arvuuteltiin suosivan urheilua kulttuurin kustannuksella. Syntyneen juupas-eipäs keskustelun ratkaisemiseksi Ylen A-studion toimittaja Boris Salomon pyysi julkisuuslain perusteella saada tutustua ministerin virkakalenteriin. Sinnehän ministerin sihteeri kirjaa, keitä ministeri tapaa: istuuko hän virkansa puolesta enemmän urheilutilaisuuksissa kuin kulttuuria seuraamassa.

Ministeriö oli kuitenkin vastauksessaan nopea – ja tyly. Valtioneuvoston viestintäjohtaja ilmoitti, ettei kalenteri ole julkinen. Oikeastaan virallista kalenteria ei ole edes olemassa.

Toimittaja pyysi ministeriöltä perusteluja. Sellaisiksi kerrottiin, että ministerin sähköiseen kalenteriin on tallennettu paitsi ministeritoimeen myös yksityiselämään ja puoluetoimintaan liittyviä tapahtumia. Lisäksi ministerin turvallisuus vaarantuisi, jos kalenteri olisi julkinen.

Perustelut ovat mielenkiintoiset. Virkatyönään ministerin sihteeri pitää siis kalenteria siitäkin, milloin Arhinmäki osallistui kummipojan synttäreille ja milloin hän kävi avaamassa Vasemmistoliiton Siltakylän-osaston syystoripäivät. Turvallisuus taas on vaarassa, koska kalenteri paljastaa ministerin siirtyneen virka-Audilla säännöllisesti ministeriöstä osoitteeseen Mannerheimintie 30.

Yleensä julkisista papereista vedetään mustalla tussilla yli salassa pidettävät intiimit yksityiskohdat, tässä tapauksessa esimerkiksi ne synttärikekkerit, tai tulevat tapahtumat, mutta ministeriölle tämä ei sopinut. Kyse oli nyt näet isoista asioista, isommista kuin toimittaja oli osannut alun perin aavistaakaan.

Ministereiden ja korkeiden virkamiesten kalentereiden julkisuus avaisi näkymän vallankäytön ytimeen. Sitä kautta kansalaiset saisivat tietää, keitä lobbareita ministeriöissä ja virastoissa käy asioitaan ajamassa. Läpinäkyvyys tekisi ymmärrettäväksi, miksi ratkaisut suosivat yhtä tahoa ja haittaavat toista. Samalla politiikan rehellisyys lisääntyisi. Vaalirahakohun jälkimainingeissa yritin itsekin saada selvää tunnetun vaalirahoittajakoplan ja yhden tasavallan ministerin suhteista. Ministeri väitti julkisesti, ettei hän ole tavannut koskaan kyseisiä liikemiehiä. Muuta kautta selvisi, että väite oli pötyä. Kalenteria tarkastelemalla asia olisi ollut todennettavissa yksinkertaisesti ja nopeasti.

Toimittaja oli kuitenkin sitkeä ja teki valituksen. Asia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Se on nyt tutkinut asiaa puolitoista vuotta ja – uskallan arvata – kipuillut sinänsä selvän mutta ilmeisen kiusallisen aiheen kanssa. Laki on laki, julkisuuslain soveltamisen kannalta ratkaisussa ei pitäisi olla kahta sanaa, mutta on se tarkoituksenmukaisuus: mitä siitäkin tulisi, jos suuri yleisö näkisi, miten ratkaisuja todellisuudessa valmistellaan ja miten niihin vaikutetaan? Miten siis päästä tästä ahdingosta?

KHO kertoo nyt käyneensä tutkimassa ministeri Arhinmäen virkakalenteria. Se pyörittelee tuoreen ratkaisunsa perusteluissa julkisuuslakia edes takaisin, mutta vetäiseekin lopuksi takataskustaan kokonaan toisen lain, arkistolain, jolla jyrää päätöksen. Tuomioistuin kertoo, että arkistolainsäädännön perusteella kulttuuriministeriön hallussa oleva kalenteri ei ole arkistointikelpoinen, joten ministeriön ei tarvitse sitä näyttää. Toimittajan valitus on hylätty, asia on ratkaistu.

Arkistolaki siis voitti julkisuuslain, ja voi tietysti hyvällä syyllä kysyä, oliko tämä alun perin lainsäätäjän tarkoitus. Lisähämmennystä tuo KHO:n ratkaisun loppu. Kun hallitus on eronnut ja sen jälkeensä jättämät asiakirjat – kalenterit mukaan lukien – siirretään arkistoon, muuttuuko kalentereiden luonne eli tulevatko ne silloin julkisuuslain piiriin, heittää KHO kysymyksen ilmoille, mutta lisää samalla: ”Tällä päätöksellä ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen.”

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän kalenteri oli ongelmissa, kun äskettäin soviteltiin puolueiden puheenjohtajien EU-aiheista vaalikeskustelua. Todellisia vai keksittyjä päällekkäisyyksiä? Yksityishenkilö Sipilän kalenteria ei voi tietenkään kukaan vaatia nähtäväksi, mutta Sipilän status voi toki muuttua.

Jatko on nyt kuitenkin varmistettu.  Eikä KHO:n päätöksestä voi valittaa.