Uuden lastensairaalan puuhaaja Anne Berner ryhtyi eduskuntaehdokkaaksi – hyväntekeväisyysmotiivi ryvettyi

Olo tuntuu huijatulta, hyväksikäytetyltä, likaiselta. Koko kansan yhteisprojekti kolhiintui yhden naisen imagokampanjaksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Olo tuntuu huijatulta, hyväksikäytetyltä, likaiselta. Koko kansan yhteisprojekti kolhiintui yhden naisen imagokampanjaksi.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ari Korvola

Oli aika rahastaa myönteinen julkisuus. Kun keskustan Juha Sipilä kysyi puolueensa ehdokkaaksi, Vallila Interiorin toimitusjohtaja ja Uusi Lastensairaala –tukisäätiön puheenjohtaja Anne Berner suostui. Samalla selvisi, että kyse ei ollut hetken tai edes viime sunnuntain päähänpistosta, vaikka Berner niin Ilta-Sanomissa kertoikin. Verkkouutisten mukaan Berner oli jo pitkään neuvotellut ehdokkuudesta kokoomuksen kanssa. Mutta nyt kun gallupit näyttävät keskustalle nousua ja kokoomukselle laskua, opportunisti haistaa, mikä on kulloinkin itselle edullista.

Anne Berner antoi kasvot koko kansan yhteisponnistukselle. Rahaa uuteen lastensairaalaan on nyt kerätty jo yli 33 miljoonaa euroa. Olimme yhdessä tekemässä hyvää Annen johdolla. Hän esitteli julkisuuden loisteessa ja myönteisessä hypessä kaikkien kannattamaa hanketta. Anne on hyvä ja pyyteetön ihminen.

Nyt osa idealismista on hapantunut, saastunut – olikohan tämä kaikki pelkästään Bernerin julkisuustemppua, sitä minkä hän nyt rahastaa päästäkseen eduskuntaan. Puoluevalinnalla hän viestittää aatteettomuuttaan – hallituspuolueeseen hinnalla millä hyvänsä. Olemme siis hyväuskoisesti tukeneet uutta lastensairaalaa ja olleet samalla mukana rahoittamassa Bernerin vaalikampanjaa.

Jos kuitenkin edelleen jaksamme olla idealisteja, uskomme, että Sipilän keskustassa poliitikko Berner ajaa alkiolaisten perinteiden mukaan köyhän asiaa. Hänen taustansa kuitenkin antaa ymmärtää jotain muuta.

Vuosina 2009 – 2011 Berner toimi Perheyritysten liiton puheenjohtajana. Hän oli se, joka junaili keskustan ex-puheenjohtajan Matti Vanhasen liiton toimitusjohtajaksi vuonna 2010. Vanhanen on lobbarina ajanut järjestön päämääriä sekä etuja julkisuudessa ja kulisseissa kunnes siirtyy helmikuun alusta täyspäiväiseksi keskustan vaaliehdokkaaksi.

Perheyritysten liittoa johtavat ja pyörittävät firmat kuten Kone, Lemminkäinen, Rettig, Veho, Paulig, Fazer, Hartwall ja Oras. Nämä yritykset eivät tietenkään vastaa mielikuvaa yrittäjäperheestä, jossa isä, äiti, sisko, veli plus isovanhemmat raatavat yömyöhään verstaassa ja konttorissa pari palkattua apunaan. Keskustan talousasiantuntijana aikoinaan profiloituneen vero-oikeuden professorin Heikki Niskakankaan mukaan liitto ajaakin suurfirmojen omistajien etuja. Se on perustettu ensisijaisesti omistajien perintö- ja lahjaverotuksen poistamiseksi.

Turun yliopiston finanssioikeuden professori Jaakko Ossa on maininnut julkisuudessa, että sukupolvenvaihdoksissa perintövero on realistisesti 3–4 prosenttia, maa- ja metsätiloilla tämänkin alle. Berner – Vanhanen kaksikko käy nyt näitäkin prosentteja alentamaan, jotteivät Tukholman Södermalmille tai Portugaliin muuttoa suunnittelevat perintöveropakolaiset täytä laivoja ja lentokoneita ensi vaalikaudella.

Pian tavoitteeksi nousee jonkin muu ”perheyrityksiä” häiritsevän veromuodon poisto.

Professori Heikki Hiilamo kritisoi viime syksynä Lastensuojelun keskusliiton Lapsen maailma -lehdessä ideologiaa, joka vetää verotusta minimiin ja hoitaa yhteiskunnallisia tarpeita erilaisilla keräyksillä ja hyväntekeväisyyskampanjoilla. Hiilamon mukaan yhteiskunta ei tällöin hoida sille kuuluvia tehtäviä. Samalla syrjäytyy demokratia ja tasapuolisuus: sympaattiset kohteet korjaavat potin, vähemmän sievät jäävät ilman.

Mutta lahjoittajista ja kampanjaorganisaattoreista syntyy sankareita.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Hyvä Ari Korvola,

Kirjoituksesi Anne Berneristä ei varmaan tuntunut Sinusta itsestäsikään mukavalta. Tulin hyvin surulliseksi sekä Anne Bernerin että meidän kaikkien mukana olijoiden puolesta. Anne Berner on ollut pyytettömästi mukana ja on edelleen pyytettömästi auttamassa ihmisiä monissa arjen asioissa. Hän ei korosta itseään ja näkee ehdokkuutensakin luottamustehtävänä. Hänen ehdokkuudessaan on vain myönteinen lataus ja toivon, että hän saa hyvin mielin jatkaa. Hänellä on kokemusta, tietoa ja välittämisen karismaa, jota me suomalaiset tarvitsemme.

Olisin iloinen, jos hieman korjaisit asiaa.

Ystävällisesti

Pirjo Koivukangas KTT dosentti

Hyvä Ari Karvola,

Olen sananvapauden kannattaja! Itselleni sananvapaus kulkeutuu eettisen hyveen kautta. Onko kohtuutuonta odottaa journalisteilta hyvien asioiden kerrontaa? Onko kohtuutonta toivoa, että ihmisistä kirjotetaan myönteisesti ilman, että lehden motiivina on raha: lukijoiden lissääminen ja julkisuus hinnalla millä hyvänsä? Nyt taisin retkahtaa itse epäeettiseksi, mutta olkoon tämä sananvapaus tällaistakin. Sitäpaitsi luen tätä digilehteä ilmaiseksi. En ole lehden tilaaja, mutta kiitos tästä lukuhetkestä, joka valitettavasti jätti mieleeni ikävän jäljen. Toivon, että me ihmiset saisimme lukea kiinnostavia, mieltä kohottavia ja lamatunnelmista poistavia artikkeleja.

Hymyilyn vuosi 2015 olkoon läsnä!

pirjokoivu.blogspot.fi

PirjoKgas twitter

Fb

Hei, Pirjo Koivukangas!

Ehdimme jo keskustella puhelimessakin aiheesta. Lähtökohta ja näkökulma on nyt vaan erilainen verrattuna viikon takaiseen: Anne Berner on tänään poliitikko, jonka pyrkimyksiä ja toimintaa arvioidaan politiikan kontekstin kautta. Vaikka hän mielestäsi on jotain muuta, hienompaa ja ylevämpää, ei hän silti ole kriittisen tarkastelun ulko- tai yläpuolella.

Puhelimessa esittämäsi vaatimus poistaa Sinua loukannut Berner-teksti Seuran sivulta on kohtuuton. Pahoittelen mielipahaasi, mutta seison tekstini takana ja puolustan sananvapautta – Sinun ja omaanikin – myös tältä osin.

Ari Korvola

Ari hyvä, ts. corvo,

millä journalismin etuudella, poistit minun viimeisen palautteeni, jossa ihmettelin, että avasit tänne minulta kysymättä puhelinkeskustelumme? Kirjoitin aikaisemmin, että se ei ollut haastattelu, vaan yhteydenottoni sinuun. Sait siitä ”helmen”, kohokohdan minun vilpittömästä pyynnöstäni poistaa kohtuuton kirjoitus. Senhän voi tulkita journalismin juriidijkan mukaan sananavapauden estämiseksi – minun taholtani.

Ymmärrän asian vain sinun esittelykirjoituksesta: ”Seuran toimituspäällikkö Ari Korvola rinnastaa mielellään yhteismitattomia asioita ja kommentoi asiaankuulumattomia ilmiöitä.”

Joten ihmiset olkaa varovaisia, miten kirjoitatte tai sanotte asianne, ettei kenenkään tarvitse kärsiä kohtuuttomista eikä asiaankuulumattomista kirjoituksista. Politiikoilta vaaditaan paksua nahkaa ja huumoria.

Olen sananvapauden kannattaja. Haluan kuunnella eri mielipiteitä, mutta antaa itselleni vapauden valita loukkaamatta toista.

Pirjo Koivukangas

”Olo tuntuu huijatulta, hyväksikäytetyltä, likaiselta.” Luettuani Ari Korvolan jutun arvelen, että myös jutun kohde saattaa tuntea samoin jos on jutun lukenut.

Mistähän me saamme niitä kaivattuja uusia tuoreita voimia politiikkaan, jos eduskuntaehdokkuus tekee ihmisestä automaattisesti moraaliltaan noin alhaisen olennon kuin Korvola kuvaa? Tätä menoa teemme politiikasta vain todella paksunahkaisten ammattipoliitikkojen temmellyskentän.

Käsi sydämelle, Ari Korvola, olisitko kirjoittanut samoin, jos Berner olisi lähtenyt kokoomuksen ehdokkaaksi?

Lastensairaala ja monta sellaista olisi rakennettu ajat sitten jos myös hyvätuloiset verosuunnittelijat saataisiin kantamaan oma osuutensa valtion kassaan. Toki verojen maksamisesta ei saa samanlaista sädekehää päänsä päälle kuin puuhastelemalla niin hellyttävän asian kuin sairaan lapsen hyväksi.

En ole koskaan pitänyt Ari Korvolan ”alatyylisestä” tavasta tehdä toimittajan työtä. Mutta kun medialla on valta, mutta ei vastuuta, niin ei kai muuta voi odottaa. Arvostan Anne Berneriä suuresti, yritteliäänä ja fiksuna ihmisenä, miksi se muille on niin vaikeaa, sitä ihmettelen.Tsemppiä Anne, Suomi tarvitsee kaltaisiasi rohkeita, viisaita ja hyväsydämisiä naisia.

Senverran vielä piti palata asiaan, että Seuran lukeminen sekä minulla että lähipiirillä loppui tähän ja ihan vaan Ari Korvolan ansiosta. Kiitos!

Kun yksityisellä kansalaisella on paha olo tai krapula, joutuu hän useinmiten kärsimään siitä itsekseen.

Toisin on veteraanitoimittajalla. Työsuhde-etuna saa oksentaa julkisesti mitä mieleen tulee – kunhan se on riittävän ilkeää. Mahtaa maistua hyvältä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X