Uuden lastensairaalan puuhaaja Anne Berner ryhtyi eduskuntaehdokkaaksi – hyväntekeväisyysmotiivi ryvettyi
Olo tuntuu huijatulta, hyväksikäytetyltä, likaiselta. Koko kansan yhteisprojekti kolhiintui yhden naisen imagokampanjaksi.
Oli aika rahastaa myönteinen julkisuus. Kun keskustan Juha Sipilä kysyi puolueensa ehdokkaaksi, Vallila Interiorin toimitusjohtaja ja Uusi Lastensairaala –tukisäätiön puheenjohtaja Anne Berner suostui. Samalla selvisi, että kyse ei ollut hetken tai edes viime sunnuntain päähänpistosta, vaikka Berner niin Ilta-Sanomissa kertoikin. Verkkouutisten mukaan Berner oli jo pitkään neuvotellut ehdokkuudesta kokoomuksen kanssa. Mutta nyt kun gallupit näyttävät keskustalle nousua ja kokoomukselle laskua, opportunisti haistaa, mikä on kulloinkin itselle edullista.
Anne Berner antoi kasvot koko kansan yhteisponnistukselle. Rahaa uuteen lastensairaalaan on nyt kerätty jo yli 33 miljoonaa euroa. Olimme yhdessä tekemässä hyvää Annen johdolla. Hän esitteli julkisuuden loisteessa ja myönteisessä hypessä kaikkien kannattamaa hanketta. Anne on hyvä ja pyyteetön ihminen.
Nyt osa idealismista on hapantunut, saastunut – olikohan tämä kaikki pelkästään Bernerin julkisuustemppua, sitä minkä hän nyt rahastaa päästäkseen eduskuntaan. Puoluevalinnalla hän viestittää aatteettomuuttaan – hallituspuolueeseen hinnalla millä hyvänsä. Olemme siis hyväuskoisesti tukeneet uutta lastensairaalaa ja olleet samalla mukana rahoittamassa Bernerin vaalikampanjaa.
Jos kuitenkin edelleen jaksamme olla idealisteja, uskomme, että Sipilän keskustassa poliitikko Berner ajaa alkiolaisten perinteiden mukaan köyhän asiaa. Hänen taustansa kuitenkin antaa ymmärtää jotain muuta.
Vuosina 2009 – 2011 Berner toimi Perheyritysten liiton puheenjohtajana. Hän oli se, joka junaili keskustan ex-puheenjohtajan Matti Vanhasen liiton toimitusjohtajaksi vuonna 2010. Vanhanen on lobbarina ajanut järjestön päämääriä sekä etuja julkisuudessa ja kulisseissa kunnes siirtyy helmikuun alusta täyspäiväiseksi keskustan vaaliehdokkaaksi.
Perheyritysten liittoa johtavat ja pyörittävät firmat kuten Kone, Lemminkäinen, Rettig, Veho, Paulig, Fazer, Hartwall ja Oras. Nämä yritykset eivät tietenkään vastaa mielikuvaa yrittäjäperheestä, jossa isä, äiti, sisko, veli plus isovanhemmat raatavat yömyöhään verstaassa ja konttorissa pari palkattua apunaan. Keskustan talousasiantuntijana aikoinaan profiloituneen vero-oikeuden professorin Heikki Niskakankaan mukaan liitto ajaakin suurfirmojen omistajien etuja. Se on perustettu ensisijaisesti omistajien perintö- ja lahjaverotuksen poistamiseksi.
Turun yliopiston finanssioikeuden professori Jaakko Ossa on maininnut julkisuudessa, että sukupolvenvaihdoksissa perintövero on realistisesti 3–4 prosenttia, maa- ja metsätiloilla tämänkin alle. Berner – Vanhanen kaksikko käy nyt näitäkin prosentteja alentamaan, jotteivät Tukholman Södermalmille tai Portugaliin muuttoa suunnittelevat perintöveropakolaiset täytä laivoja ja lentokoneita ensi vaalikaudella.
Pian tavoitteeksi nousee jonkin muu ”perheyrityksiä” häiritsevän veromuodon poisto.
Professori Heikki Hiilamo kritisoi viime syksynä Lastensuojelun keskusliiton Lapsen maailma -lehdessä ideologiaa, joka vetää verotusta minimiin ja hoitaa yhteiskunnallisia tarpeita erilaisilla keräyksillä ja hyväntekeväisyyskampanjoilla. Hiilamon mukaan yhteiskunta ei tällöin hoida sille kuuluvia tehtäviä. Samalla syrjäytyy demokratia ja tasapuolisuus: sympaattiset kohteet korjaavat potin, vähemmän sievät jäävät ilman.
Mutta lahjoittajista ja kampanjaorganisaattoreista syntyy sankareita.