(Päivitetty: )
Teksti:
kotilaakari.admin

Liisa Vitalin tuotannosta on hiljattain ilmestynyt kirja Design Liisa Vitali (Amanita). Sen on kirjoittanut Leena Tiirakari.Suomalainen hopea- ja kultasepäntaito on maailmankuulua. Perinteitä uudistivat suunnittelun suuret nimet 1950-luvulta alkaen. Designhopeaa on yhä saatavilla.

Modernin suomalaisen hopeamuotoilun uranuurtaja on hopeaseppä Bertel Gardberg (1916-2007). Gardberg on tunnettu aterimistaan, taide-esineistään ja koruistaan. Hän yhdisti usein hopeaan jalopuuta ja luonnonkiviä. Hänen töilleen on ominaista tarkoituksenmukaisuus ja puhdaslinjaisuus. Hopeaseppänä Gardberg valmisti esineitään itse toisin kuin ajan toinen suuri mestari, akateemikko Tapio Wirkkala (1916-1985), joka uudisti Suomen suurimman hopeatehtaan, Kultakeskuksen, malliston 1950-luvulta alkaen.

Tunnetuin Wirkkalan töistä lienee 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä julkaistu Tapio-ruokailuvälinesarja, joka on yhä tuotannossa. Siinä on 40 erilaista osaa. Muitakin Wirkkalan hopeaesineitä valmistetaan yhä, osa on tilaustuotteita. Iästään huolimatta ne näyttävät yhä moderneilta. Hopeaesineen valmistusvuoden voi tarkistaa leimasta.

Edellisten lisäksi mainittakoon Tillanderilla työskennellyt Mauno Honkanen, pelkistetyn tyylin edustaja. Hänen joululusikaksi suunnittelemansa Tähkä-aihe jatkaa elämäänsä ruokailuvälinesarjana.

Muita modernin hopean mestareita olivat korusuunnittelija Elis Kauppi, yksi Kupittaan Kullan perustajista. Eero Rislakki aloitti Kalevala Korun suunnittelijana ja uudisti myöhemmin Westerbackin muotoilua. Börje Rajalin tuli Kalevala Korun pääsuunnittelijaksi 1956.

Kuusikymmentäluvun korutaiteilijoista tunnetuimpia ovat Pentti Sarpaneva, Liisa Vitali (myös uustuotantoa) ja Pekka Piekäinen. Silloin aloitti myös ehkä Suomen kansainvälisesti tunnetuin korutaiteilija, veistoksellisen korun mestari Björn Weckström.

Korukeräilijöiden kannattaa muistaa myös nimet Paula Häiväoja, Jan Salakari, Saara Hopea-Untracht ja Olli Tamminen. Myös Kaija Aarikka suunnitteli hopeakoruja.

Hopeakaapin ja korulippaan inventoinnissa kannattaa olla tarkka. Romuhopean joukkoon ei designhopeaa kannata laittaa. Jos haluaa luopua designhopeasta, on viisainta kääntyä designiin keskittyneiden antiikkiliikkeiden puoleen. Designhopean hintoja voi tutkia myös huutokauppojen nettisivuilta, esimerkiksi Bukowskis ja Hagelstam.

Lähteet: Suomalainen hopeataide 1500-luvulta 1980-luvulle saakka, Kirjayhtymä 1989. Tapio Wirkkala, ajattelevat kädet, Taideteollisuusmuseo 2000.

Designhopeaa

Tapio Wirkkalan suunnittelemia hopeaesineitä. Vasemmalla oleva maljakko TW 42 (1954-55) 1 200 e, Jouko Rekola Design. Keskellä kaksi Liekki-maljakkoa TW 228 (1960), hopea ja jakaranda, 750 ja 950 e, Jouko Rekola Design. Maljakkoa on valmistettu kolmessa koossa 20, 26 ja 30 cm korkeina. Oikealla TW 36 (1954) maljakko, 220 e, Antiikki Maini ja Veli. Pallomainen, sokerikoksi ja kermakoksi jakautuva esine on J.A. Tarkiaisen vuonna 1982 valmistama. Sen suunnittelija ei ole tiedossa. Kynttilänjalka 480 e, Jouko Rekola Design, valmistaja ei ole tiedossa. Malja vasemmalla TW 5 (1953-4), 260 e, Antiikki Maini ja Veli. Ylinnä malja TW 118 (1957) 420 e, Jouko Rekola Design. Varrellinen lehtimäinen malja TW 4 (1954), 380 e, Jouko Rekola Design.

Teksti Marja Blåfield | Kuvat Riikka Hurri

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X