Kannattaako muuttaa kiinteistön omistusta? Pitääkö arpajaisvoitoista maksaa veroa?

• olemme yli seitsemänkymppinen aviopari. Omakotitalomme on miehen nimissä, koska vain hän oli rakennuksen valmistuessa työelämässä. Pankissa meitä kehotettiin siirtämään kiinteistön omistus molempien nimiin. Syynä oli, että jos mieheni kuolee ensin, lapsemme voisivat vaatia osuutensa pois ja minä jäisin vain asuntoturvan varaan. Onko näin ja missä kyseinen muutos voitaisiin tehdä? Juristithan pankeissa esimerkiksi ovat hyvin kalliita? Voiko omistuksen muuttaa esimerkiksi seuraavan veroilmoituksen teossa?

Antamillasi tiedoilla on hiukan vaikea vastata tyhjentävästi. Mutta näistäkin tiedoista käy ilmi, että olet saanut virheellisen neuvon pankista.

Ensinnäkin: Toisen puolison kuoltua puolisoiden välillä tehdään yleensä ositus ennen perinnönjakoa. Jos puolisot eivät ole tehneet avioehtosopimusta, leski saa osituksessa yleensä avio-oikeuden nojalla puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä. Se tarkoittaa, että leski saa puolet miehen omistamasta omakotitalosta tasinkona, jos asianosaisilla ei ole muuta omaisuutta.

Ilman testamenttia menee toinen puoli omakotitalosta lapsille omistusoikeudella, mutta leski saa jäädä puolisoiden asumaan kiinteistöön. Leskellä on tämä oikeus riippumatta siitä, onko asunto ollut kuolleen puolison nimissä osittain tai kokonaan.

Jos puoliso tekee testamentin lesken hyväksi, lapset saavat vain lakiosan.

Toiseksi: Mikäli ostaisit tässä vaiheessa osan miehesi nimissä olevasta omakotitalosta, joutuisit maksamaan kaupasta varainsiirtoveroa. Kyseessä olisi kiinteistön kauppa, joka tulee tehdä määrämuodossa. Silloin ei riitä pelkkä ilmoitus veroilmoituksessa.

Kolmanneksi: Jos miehesi lahjoittaisi sinulle osuuden kiinteistöstä, sekin tulisi tehdä määrämuotoisena ja joutuisit lisäksi maksamaan lahjaveroa.

Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei vaikuta järkevältä kysymyksesi tietojen perusteella.

Sinun kannattaisi puolisosi kanssa ottaa yhteyttä perheasioita hoitavaan asianajajaan tai juristiin. Hänen kanssaan voisitte harkita, mihin kokonaisratkaisuun haluatte päästä ja miten haluatte järjestää jäämistön. Omaisuusasioita voi järjestellä esimerkiksi avioehtosopimuksella ja testamentilla.

• jos osallistuu netissä mielipidekyselyihin, pitääkö niistä saadut palkkiot ilmoittaa verottajalle? Miten se käytännössä tapahtuu?

Netti on täynnä markkinatutkimuksia ja -kyselyitä, joita yritykset teettävät saadakseen tietoa siitä, miten asiakkaat näkevät yrityksen ja heidän tuotteensa. Vastaamalla kyselyihin voi saada palkkioksi muutaman euron, lahjakortteja tai erilaisia tuotteita. Saattaa voittaa myös jonkin arpajaispalkinnon. Erilaiset kuluttajapaneelit taas maksavat korvauksen rahana.

Verottajan ohje on, että kaikki rahapalkkiot, lahjakortit ja esinepalkinnon käypä arvo ovat veronalaista tuloa. Ne pitää merkitä vuosittaiseen veroilmoitukseen riippumatta siitä, minkä suuruinen palkkio tai palkinto on. Ilmoittamatta jättämisestä voi seurata veronkorotus.

Kilpailun tai kyselyn järjestäjä joutuu ilmoittamaan verottajalle vuosittain antamansa palkkiot, joiden yhteismäärä on vähintään 100 euroa vuodessa. Jos taas kyse on arpajaisista eikä mielipidekyselyistä, arpajaisten järjestäjä on verovelvollinen, mutta ei arpajaisiin osallistuva.

Kyselyjen suhteen kannattaa muutenkin olla tarkkana. Euroopan kuluttajakeskus varoittaa, että kyselytutkimukseen vastaamisesta voi seurata lahjan sijaan lasku. On todennäköistä, että jos jotain tarjotaan ilmaiseksi, tosiasiallisesti myydään jotain, mistä joutuu maksamaan. Lue siksi tuotenäytetarjouksen sopimusehdot alusta loppuun. Usein tärkeimmät ehdot löytyvät tekstin viimeisiltä riveiltä.

• Olen vaatimattomista oloista, mutta koulutus – vaikkakin lainalla – 1970-luvulla mahdollisti taloudellisen turvan. Nyt haluan antaa jotain saamastani takaisin. Voiko yksityishenkilö lahjoittaa yliopistolle tai taidelaitokselle jotain? Mihin lahjoitukseni menee, ja mitä verottaja tuumii lahjastani?

Onpa ihastuttava idea ja ajankohtainen! Juuri tämän vuoden alussa tuli voimaan lakimuutos, jonka mukaan yksityishenkilö saa vähentää tieteelle ja taiteelle antamansa lahjoituksen ansiotulostaan eli esimerkiksi palkka- tai eläketulostaan.

Verovähennys koskee 850–500 000 euron lahjoitusta, joka on tehty Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle.

Verovähennyksen saa myös useammasta erillisestä lahjoituksesta. Vähennyksen määrä riippuu veroprosentista.

Parhaillaan on myös käynnissä yliopistojen rahankeräyskampanjoita, jotka kestävät 2017 kesäkuun loppuun. Yliopistojen on pitänyt hankkia entistä enemmän ulkopuolista rahoitusta sen jälkeen, kun niiden rahoitus tiukentui vuoden 2010 yliopistolain uudistuttua.

Hallitus tukee yliopiston rahankeräyskampanjaa antamalla noin kaksi euroa yhtä yliopiston hankkimaa euroa kohden. Siten pienestäkin lahjasummasta on suuri hyöty yliopistolle.

Mainitset yliopistojen lisäksi taiteen. Taide on lahja, korostaa rahankeräyskampanjassaan esimerkiksi uusin yliopisto eli vuonna 2013 Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun yhdistymisestä syntynyt Taideyliopisto.

Se kerää talousahdinkoonsa marjatkin maasta, vaikka euron tai kympin lahjoituksen. Määrällisesti sillä onkin eniten pienlahjoittajia.

Taideyliopistolle annettu lahjoitus menee taidekoulutuksen kehittämiseen, esimerkiksi etäopetuksen monipuolistamiseen kansainvälisesti, taiteilijoiden sekä eri alojen välisiin uusiin avauksiin tai taiteiden ja tieteiden välisiin projekteihin. Ilman koulutusta ei ole sisältöä ja tekijöitä tulevaisuuden konserteissa, näyttelyissä, oopperassa ja teattereissa.

Näistä yliopistojen rahankeräyksistä tulee mieleen, että Suomen Kulttuurirahastokin perustettiin aikoinaan kansalaiskeräyksellä. Siihen osallistuivat monet vanhemmistamme tai muista sukulaisista, jotka pitivät sivistystä arvossa.

Asiantuntijoina asianajaja Tanja Heiskanen Asianajotoimisto Sandström & Koulusta, johtava veroasiantuntija Mervi Hakkarainen Verohallinnosta, yhteyspäällikkö Nana Salin Taideyliopistosta ja johtaja Tarja Myllärinen Suomen Kuntaliitosta.

Viva 11/2016