Tee testamentti!

Jos aikoo jättää jälkeensä muutakin kuin muistoja, kannattaa tehdä testamentti.

Omaan kuolemaan liittyvien kysymysten käsittelyä yleensä mieluusti lykätään ja taas lykätään. Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, perhe- ja perintöoikeuden asiantuntija Urpo Kangas patistelee kuitenkin miettimään asioiden järjestämistä hyvissä ajoin.

– Testamenttiin kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin mihin tahansa oikeudelliseen perusasiakirjaan: ei kenestäkään ole kummallista allekirjoittaa kauppasopimusta, kun jotain täytyy hankkia. Viimeisen tahdon kirjaaminen on aivan yhtä normaalia, hän sanoo.

Kenen sitten pitäisi tehdä testamentti?

Ei varmaankaan aivan köyhien, mutta eikö lakimääräinen perintöoikeus riitä ainakin silloin, kun on lapsia? Hehän perivät muutenkin. – Jokaisen, jolla on varallisuutta ja yksikin rintaperillinen, on syytä tehdä testamentti, Kangas painottaa. Vaikka tarkoitus olisi jättää ainokaiselle täsmälleen sama omaisuus kuin minkä tämä saisi ilman testamenttiakin, asiakirja on tarpeen. Siinä nimittäin määrätään, ettei saajan aviopuolisolla ole avio-oikeutta siihen omaisuuteen, jonka rintaperillinen perintönä saa.

– Avio-oikeuden poissulkevalla testamenttimääräyksellä varmistetaan, ettei oman suvun omaisuus pirstoudu lasten avioeroissa. Yksinomaan lasten mahdollisten tulevien puolisoiden avio-oikeuden poissulkemiseksi on siis tärkeää ja järkevää tehdä testamentti, jos varallisuuden arvo ei ole aivan vähäinen.
– Jos henkilö haluaa poiketa lakimääräisestä perimysjärjestyksestä, testamentti on aina tehtävä, Kangas muistuttaa.

Lakimääräinen perimysjärjestys

Lakimääräinen perimysjärjestys on melko helppo hahmottaa perintökaaresta: ”Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset. –
– Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä. Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat –
–.” Lainsäätäjä on aina tasapuolinen. Sen sijaan lapsettomalla yksineläjällä ei ehkä ole yhtä lämpimät välit kaikkiin sisaruksiinsa saati sisar- ja velipuoliinsa. Siitä huolimatta hänen omaisuutensa jaettaisiin koko katraalle, jos hän kuolisi eikä olisi laatinut testamenttia. Sen hän voi tehdä vapaasti kenen tahansa hyväksi – tai vaikka määrätä rahat käytettäväksi hyväntekeväisyyteen.

Testamentilla reilumpi lopputulos perinnönjakoon

Useimmiten vanhemmat haluavat kohdella lapsiaan tasapuolisesti, tai ainakin kokevat, ettei ole sopivaa suosia ketään toisten kustannuksella. Joskus yhdenvertaisuudesta poikkeaminen saattaa kuitenkin johtaa parempaan tai reilumpaan lopputulokseen kuin tasajako.
– Perittävä voi aina vapaasti määrätä testamentilla vapaaosasta eli puolesta omaisuudestaan, lakiosasäännökset eivät sitä estä. Tämä puolikas antaa liikkuma-alaa toteuttaa sellaista oikeudenmukaisuutta, joka voi olla tarpeen, Kangas sanoo. Hänen esimerkki-isällään on omaisuutta 400 000 euroa, jolloin vapaaosa on 200 000 euroa. Kahdesta aikuisesta lapsesta toinen on sairauden vuoksi pysyvästi työkyvytön, toinen terve, hyvinvoiva ja oman varallisuutensa jo kerännyt. Kummankin perintöosa on 200 000 euroa ja lakiosa puolet siitä eli 100 000 euroa.
– Isä haluaa turvata työkyvyttömälle lapselleen asunnon ja määrää omaisuutensa jaettavaksi niin, että tämä perii 300 000 euroa ja varakkaampi saa 100 000 euroa. Testamentilla isä voisi myös määrätä, tuleeko hänen aikaisemmin ennakkoperinnöksi antamansa omaisuuserät ottaa huomioon vai ei, kun perintöosan suuruutta lasketaan.

Lesken asema perinnön jaossa

Lesken asemasta lainsäätäjä on huolehtinut erikseen. Hän saa jäämistön, jos aviopuoliso kuolee lapsettomana. Kun hän aikanaan itse kuolee, pesä puolitetaan ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten ja hänen perillistensä kesken, näin peritty omaisuus ikään kuin palautetaan ensiksi kuolleen sukuun.

– Kun rintaperillisiä ei ole, puolison hyväksi kannattaa tehdä testamentti täydellä omistusoikeudella, jos suhde omiin sukulaisiin on sillä tavoin etäinen, ettei siinä tunnu olevan perustetta perimykselle. Lapsettomien avioparien pitäisi ehdottomasti keskustella keskenään myös siitä, miten he haluaisivat omaisuutensa tulevan jaettavaksi molempien kuoleman jälkeen, Kangas neuvoo.

Avopuolison hyväksi pitää tehdä testamentti

Vaikka lapsia olisikin, testamentilla voi parantaa lesken asemaa siitä, mikä se lain mukaan on. Avopuolisolla ei ole suoraan lain nojalla perillisen asemaa, joten hänen hyväkseen on aina tehtävä testamentti. Muutaman viikon takainen sanomalehden uutisotsikko oli pysäyttävä: ”Avopuoliso sai kenkää kodistaan.” Jutussa kerrottiin aika tavallinen tarina avolesken vahingoksi päättyneestä oikeudenkäynnistä: Pitkään yhdessä elänyt avopari oli jättänyt paperiasiat hoitamatta, omaisuus oli kokonaan toisen nimissä – ja sitten tämä toinen kuoli.

Edesmenneen aikuiset lapset halusivat perintönsä, eikä puhettakaan ollut, että avoleski olisi saanut jäädä asumaan yhteiseen kotiin, vaikka keskenään pari oli pitänyt tätä itsestäänselvyytenä ja pesässä oli muutakin varallisuutta kuin asunto. Riitaa perillisten kanssa tuli muun muassa kodin kunnostamiseen sijoitettujen varojen korvaamisesta avoleskelle.
– Testamentti on välttämätön, kun henkilöllä ei ole perillisen asemaa suoraan lain nojalla, Kangas muistuttaa.

Vaikka asunnon yksin omistanut kumppani olisi kuollut lapsettomana, avoleski olisi menettänyt kotinsa, koska testamenttia hänen hyväkseen ei ollut tehty. Edesmenneen avopuolison lakimääräinen perillinen olisi saattanut olla esimerkiksi etäiseksi jäänyt, muualla asuva veli, joka olisi yhtä lailla voinut antaa leskelle kenkää.

Milloin omaisuus menee valtiolle?

Jos lähimmät sukulaiset ovat serkkuja, lakimääräisiä perillisiä ei ole. Omaisuus menee kuoleman jälkeen valtiolle, jollei perittävä tee testamenttia ja päätä itse, kenelle sen haluaa jättää.
– Samalla voi vaikka määrätä, miten haluaa tulla haudatuksi. Laki velvoittaa noudattamaan tämäntyyppisiäkin tahdonilmaisuja.

Testamenttia pitää päivittää

Testamentin voi aina peruuttaa ja korvata uudella. Mitä vähemmän tulkinnanvaraisuutta tekstissä on, sitä varmemmin viimeinen tahto toteutuu sellaisena kuin testamenttaaja on ajatellut.
– Kauan sitten tehty testamentti kannattaa päivittää, jos olosuhteet ovat muuttuneet niin olennaisesti, ettei se enää vastaa nykytilannetta. Joku alkuperäisistä saajista voi olla kuollut, jotain omaisuutta ei ehkä ole enää jäljellä tai sen tilalle on tullut uutta.

Television poliisisarjoissa esiintyy toisinaan notaari, jonka luona testamentti käydään tekemässä. Suomessa pätevän testamentin voi laatia itse, kunhan osaa noudattaa muotomääräyksiä.
– Sairaalassa viimeisen sairauden aikana tehdyt testamentit saattavat sisältää ainesta, joka viittaa siihen, että ihmistä on taivuteltu tai suostuteltu tekemään testamentti, Kangas muotoilee ja kehuu notaaritestamenttiperiaatetta, joka on omiaan varmistamaan, että testamentti todella syntyy ”vapaasta tahdosta ja vakaasta harkinnasta”.

Testamentti kannattaa jättää juristin laadittavaksi

Kysymys on usein niin tärkeistä asioista, että testamentti kannattaisi meilläkin jättää juristin laadittavaksi: pienistä virheistä ja epämääräisyyksistä saadaan helposti aiheita suuriin riitoihin.
– Testamentti on aina ehdottomasti laadittava siten, että kaksi esteetöntä todistajaa on yhtä aikaa läsnä silloin, kun tekijä allekirjoittaa sen. Todistajien ei tarvitse tietää testamentin sisältöä, mutta heidän täytyy tietää, että he ovat todistamassa testamenttia, jotta he voivat arvioida, onko tekijä ollut kelpoinen määräämään omaisuudestaan. Kun testamentti tehdään ajoissa, epäilyksiä siitä, että testamenttaajan oikeustoimikelpoisuus olisi jotenkin alentunut, ei pääse syntymään. – Testamentin tekemisessä ei pidä viivytellä senkään vuoksi, että ikääntymiseen liittyvät muistisairaudet voivat edetä hyvinkin nopeasti. Ja yhtä tärkeää kuin syöpäpotilaan hoidon suunnittelu, on miettiä, onko myös kaikki taloudelliset asiat hoidettu kuntoon siltä varalta, että pahin mahdollinen vaihtoehto toteutuu.

Viva 1/2012

Teksti: Marja Sulin
Kuva: Colourbox

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti