Terve itsekkyys on raha-asioissa hyvästä

Työssä käyvältä nuorelta on viisasta periä vuokraa.

Meillä on kolme aikuista lasta, joista nuorin asuu kotona. Kuopus kirjoitti ylioppilaaksi vuosi sitten ja onnistui sen jälkeen saamaan vakituisen työpaikan. Muut lapsemme lähtivät omille teilleen pian kirjoitustensa jälkeen: yksi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, toinen yhteiseen asuntoon kihlattunsa kanssa. Nyt mietimme, pitäisikö kuopusta pyytää maksamaan meille ylläpidostaan. Jos perisimme häneltä vuokraa, millä perusteella voisimme määritellä kohtuusumman? Olisiko syytä lähteä liikkeelle markkinavuokrista, lapsen tienesteistä vai meidän tuloistamme? Kesätyörahoista emme ole lapsilta koskaan osuuksia vaatineet. Vuokraa vai ei? (kysyy nimimerkki Vuokraa vai ei?)

Vuokran periminen on hyvä ajatus. Jos vakituisesti työssä käyvä nuori ei osallistu arjen kuluihin, elätte niukemmin kuin teidän oikeastaan tarvitsisi – tai säästätte vähemmän kuin voisitte. Kuopus taas voi käyttää kaiken palkkansa henkilökohtaisiin menoihinsa. Saattaa osoittautua karhunpalvelukseksi, jos hän ei joudu kohtaamaan arkea, jossa välttämättömyydet vievät ison osan tuloista. Pakollisten menojen vyöry saattaa yllättää ikävästi, kun hän aikanaan lähtee omille teilleen. Siinä tilanteessa voi kalliiden pikavippien ja kulutusluottojen houkutus olla vastustamaton.

En tarkoita, että kuopukselta pitäisi periä markkinahinta kaikesta, mitä hän kotoa saa, mutta hänen olisi hyvä osallistua kohtuusummalla perheen yhteisiin menoihin. Ehdotan, että teette laskelman perheenne pakollisista menoista kuten vuokrasta, lämmityksestä, sähköstä, vakuutuksista – ja patistatte kuopuksen ynnäämään omat tulonsa ja menonsa. Saattaa kuulostaa työläältä, mutta saatte vastineeksi kokonaiskuvan menoista ja tuntuman kuopuksen maksukykyyn.

Kannattaa miettiä sitäkin, mihin menoihin haluatte kuopuksen osallistuvan. Riittääkö, että hän maksaa osan ruokakuluista ja muista menoista, joihin talouden nuppiluku suoraan vaikuttaa. Vai pitäisikö hänen osallistua myös vuokran ja vakuutusten kaltaisiin kiinteisiin tai lähes kiinteisiin menoihin? Ne ovat kuluja muiden joukossa, mutta toisaalta ne eivät merkittävästi vähenisi, vaikka kuopus ei asuisi kanssanne.

Jäljelle jää päätös siitä, kuinka suurella osuudella haluatte kuopuksen osallistuvan valitsemiinne menoihin. Onko niistä esimerkiksi kolmasosa kohtuullista vai pitäisikö sitä sovitella pienemmäksi? Kohtuutta voi hakea kuopuksen tulojen ja menojen kautta. Palkkaansa enempää hän ei pysty maksamaan, mutta henkilökohtaisista menoistaan hän voi yleensä tinkiä. Pelkkään rahaan ei kuitenkaan kannata jumittua. Mikään ei estä sopimasta, että kuopus vastaa viikkosiivouksesta tai pihanhoidosta ja kuittaa siten osuutensa joko osittain tai kokonaan.

Jos kuittisulkeiset eivät innosta, voitte edetä suoraviivaisemminkin. Yksi vaihtoehto on laskea keskimääräiset ruokamenot ja jakaa ne kuopuksen kanssa. Jos taloudessanne on pelivaraa, eikä kuopuksen osallistuminen menoihin juurikaan vaikuta elintasoonne, voitte sopia, että vuokran maksamisen sijasta hän panee osan palkastaan säästöön. Hyvässä tapauksesta siitä tulee tapa.

Merkitystä on tietysti kuopuksen suunnitelmillakin. Jos hän aikoo opiskella, säästäminen on erityisen kannatettava vaihtoehto. Jos hän haluaa muuttaa kotoa lähikuukausina, raha-asioiden perusteellinen läpikäynti ei maksa vaivaa.

Mikäli kuopus aikoo asua kotona pidempään, kannattaa harkita keskustelua muidenkin lastenne kanssa – etenkin koska he ovat lähteneet maailmalle heti koulun jälkeen. Heidän lupaansa ei tarvita mihinkään järjestelyihin, mutta avoimuus yleensä ehkäisee parhaiten perheen sisäisiä ristiriitoja.

Viva 3/2013

Teksti: Helena Ranta-aho
Kuva: Colourbox

Kauppatieteiden maisteri, MBA, Helena Ranta-aho on työskennellyt taloustoimittajana parikymmentä vuotta, viimeksi Viisas Raha -lehden toimituspäällikkönä, sitä ennen Taloussanomissa ja Talouselämässä. Nykyisin hän on vapaa taloustoimittaja.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti