Taidelasimaljakot - Mistä tietää onko vanha maljakko arvokas?

Kirkkaat taidelasimaljakot ovat elegantteja ja ajattomia. Niissä myös kukat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.

Kaikki kuvan maljakot ovat Iittalan valmistamia. Alarivi vasemmalta oikealle: Tapio Wirkkalan jykevä Marmora oli tuotannossa vuosina 1967–1983. Maljakossa on signeeraus ja numero 3544. Hinta 180 e, Vanhaa ja Kaunista. Valto Kokon Klondykeä valmistettiin
vuosina 1989–1991. Hinta 100 e, Lasikammari. Tapio Wirkkalan Ovalis-maljakkoa, 130 e, tehtiin vuosina 1959–1966 ja uudelleen vuodesta 1977 eteenpäin. Maljakko on leimasigneerattu, Lasikammari. Tiina Nordströmin Pari, yht. 140 e, edustaa 90-luvun tuotantoa.

Ylärivi vasemmalta oikealle: Timo Sarpanevan Arkipelago, 60 e, on 1980–1990-luvuilta, Vanhaa ja Kaunista. Maljakko numero 3586 on Tapio Wirkkalan signeeraama. Sitä valmistettiin vuosina 1959–1970, Lasikammari. Mikko Karppanen suunnitteli 1980-luvulla Sail-maljakon, 50 e, Vanhaa ja Kaunista. Valto Kokko signeerasi vuonna 1993 uniikin maljakkonsa, 160 e, Lasikammari.

Kuvan maljakot ovat kaikki signeerattuja ja Lasikammarista. Göran Hongellin Maljakko on Karhulan tuotantoa 1930–1940-luvuilta, 360 e. Tapio Wirkkalan viivahiottua Varsanjalkaa, 360 e, valmistettiin Iittalassa 1947–1959. Iittalan tuote on myös Timo Sarpanevan himmeäksi käsitelty Hiidennyrkki 600 e. Sen valmistusvuodet ovat 1952–1960. Signeeraus on vuodelta 1955. Tapio Wirkkalan Kantarelli syntyi vuonna 1946. Alkuperäistä, nykyisestä hieman poikkeavaa Kantarellia valmistettiin kaksi 50 kappaleen sarjaa. Uudempi versio oli tuotannossa 1948–1960 ja se otettiin uudelleen valmistukseen vuonna 1981. Kuvan Kantarellin signeeraus on vuodelta 1956, hinta 500 e.

Kaikki kuvan maljakot ovat Nuutajärven lasin valmistamia. Vasemmalla Kaj Franckin vuonna 1958 signeeraama Usva. Se oli tuotannossa 1951–1963, hinta 340 e, Lasikammari. Gunnel Nymanin vuonna 1947 happosigneerattu GN 16 piikkimuottimaljakko on yksityisomistuksessa. Kaj Franckin Kaisla, 540 e, on signeerattu vuonna 1953, Lasikammari. Kaislaa valmistettiin vuosina 1952–1953.

Miten tehdä taidelasilöytöjä?

Jos haluaa tehdä antiikki- ja designlöytöjä, on valittava sellaista, mikä ei ostohetkellä ole suurinta muotia. Nyt kun värillinen lasi on haluttua, kannattaa tutkia kirkkaan lasin valikoimia. Kaikki designlasi on toki tavoiteltua, mutta värittömän lasin hyllyiltä saattaa nyt löytyä runsaammin valikoimaa.

Monet suomalaiset taidelasiklassikot on puhallettu kirkkaasta lasista. Maineikkaimpia ovat Wirkkalan Kantarelli, Sarpanevan Orkidea ja tietenkin Aallon Savoy-maljakko. Useista on valmistettu eri kokoja.

Mistä tunnistaa arvokkaan maljakon?

Tekijän nimi tai nimikirjaimet ja mahdollinen sarjanumero nostavat tavallisesti esineen hintaa. Välillä signeeraus saattaa olla lähes näkymätön.

Tutki lasia kirkkaassa valossa. Joskus esineissä on maljakkoveden aiheuttamaa harmautta, jota voi olla vaikea poistaa. (Jotkut vannovat sanomalehtisilpun ja veden kanssa liottamiseen). Valossa näkyvät myös naarmut ja lohkeamat. Viat laskevat tietenkin esineen arvoa.

Miten taidelasia tulisi huoltaa?

Pese maljakot käsin ja vältä suuria lämpötilan vaihteluja. Pulloharja on kätevä pienisuisten vaasien pesussa.

Käy myös läpi oman kaapin maljakot. Sieltä voi löytyä aarre kummityttären ylioppilasjuhlaan tai kesähäiden lahjapöytään. Suomalainen taidelasi on kansainvälisesti kysyttyä arvotavaraa.

Lue lisää Vivasta 4/2013!

Teksti: Marja Blåfield
Kuvat: Seppo Saarentola

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti