Vanhat postikortit − Keräilijän aarteet

Postikorttien keräilyyn hurahtaa helposti. Voit kerätä juuri sellaisia, jotka kiinnostavat tai joista pidät. Kokoelma ei vie kohtuuttomasti tilaa eikä tule välttämättä kalliiksi.

Vasemman puoleinen kortti on lähetetty Saksasta 31.12.1899 ja se on tullut perille 1.1.1900. Oikean puoleisen värilitografiakortin kukkaro ja rahat on korkopuristettu painossa niin, että kortti näyttää kolmiulotteiselta. Se on postitettu Washingtonissa 30.12.1807.

Kuinka tehokkaasti nuo kartonginpalat vievät aikojen taakse ja miten paljon ne kertovatkaan oman aikansa tunnelmista ja arvoista! Kenkälaatikkoa penkoessa hymyilyttää ja tuntee samalla haikeutta. Kortit ovat tiivis muistojen arkisto. Ennen postikortteja Euroopassa kerättiin 1860-luvulta lähtien pieniä käyntikortin kokoisia valokuvakortteja (6 x10 cm), jotka esittivät tunnettuja henkilöitä tai turistikohteita. Niitä varten valmistettiin keräilijöille myös albumeita.

Postikorttien kultakausi

Ilman kuorta lähetettävien kuvapostikorttien aikakausi alkoi Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelystä, joskin saksalaisia kortteja tunnetaan varhaisemmaltakin ajalta. Kultakausi kesti ensimmäiseen maailmansotaan asti. Puhelimen yleistyessä korteilla viestimisen
tarve väheni.

Samppanjaa, neliapiloita, hevosenkenkiä, kerubeja… kaikkea sitä, mistä hyvä uusi vuosi on tehty. 1900-luvun alun kortteja.

Postikorttien keräilyn monet aiheet

Korttien keräilyssä on lukemattomia mahdollisuuksia. Suosituimpia ovat paikkakuntakortit. Suomalaisten taiteilijoiden töistä ovat arvostettuja esimerkiksi Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin, Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin piirtämät postikortit. Meidän aikamme taiteilijoista omat keräilijänsä on muun muassa Jaana Aallon, Inge Löökin, Osmo ”Omppu” Omenamäen, Virpi Pekkalan, Marja-Liisa Pitkärannan ja Kimmo Pälikön korteilla.

Parhaat terveiset ja hyvän uuden vuoden 1901 toivotukset Wienistä lähetettiin tällä kortilla Budapestiin 31.12.1900.Hienossa saksalaisessa värilitografiakortissa onnellista uutta vuotta tuovat raha ja neliapilat. Kortti on lähetetty Saksassa 31.12.1909.

Keräilyn aiheena voi olla mikä tahansa. Kortteja voi keräillä vain omaksi ilokseen. Jos haluaa rakentaa laadukkaan juonellisen kokoelman, kannattaa hyödyntää Seija-Riitta Laakson kirjaa Postikorttien keräilystä kokoelman rakentamiseen. Teos on inspiroivaa luettavaa kenelle tahansa. Tutki ensin omat (ja lähimmäisten) korttivarastot.

Vasemmalla Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin postikortti on lähetetty 31.12.1920. Keskimmäinen kortti on väritetty käsin vesiväreillä. Se on lähetetty Helsinkiin 30.12.1927. Oikealla Martta Wendelinin varhainen uudenvuoden postikortti on lähetetty Ruovedelle 29.12.1920.

Postikortteja hankitaan verkkokaupoista ja keräilytapahtumista

Hyviä hankintapaikkoja ovat keräilytapahtumat. Niitä voi etsiä esimerkiksi Suomen Postikorttiyhdistys Apollon sivuilta. Sieltä löytyy myös verkkokauppojen osoitteita ja muuta hyödyllistä tietoa. Verkkokaupoista saa myös vihiä korttien hinnoista. Ne vaihtelevat muun muassa iän, painosmäärän ja kunnon mukaan.

Kansainvälisistä myyntipaikoista suurimmat ovat Delcampe ja Ebay -sivustot, joissa liikkuu jatkuvasti miljoonia postikortteja. Postikorttien säilytykseen sopivat parhaiten arkistointiin tarkoitetut polyesteri- tai vastaavasta muovista valmistetut kuvataskut.

Postikorttien lumosta kertoo myös surrealistisiin kortteihin keskittynyt Harri Kalhan teos Ihme ja kumma, WSOY.

Asiantuntijana historiantutkija ja keräilijä Seija-Riitta Laakso. Artikkelissa olevat kortit ovat hänen kokoelmistaan.

Lue lisää Vivasta 1/2013!

Teksti: Marja Blåfield

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti