Karanteenin jälkeen
Äidin hoitokotiin iski influenssa melkein heti joulun jälkeen. Hoivakodin kuudestatoista asukkaasta miltei kaikki sairastuivat rokotteesta huolimatta. Jostain käsittämättömästä syystä äiti pysyi terveenä, onneksi!
Influenssa-epidemia aiheutti kuitenkin sen, että hoitokoti oli karanteenissa eli siellä ei saanut kyläillä. Näin pyrittiin välttämään influenssan leviäminen ja muiden pöpöjen tarttuminen influenssan kourissa olevaan väkeen. Talon hoitajat olivat todella täystyöllistettyjä, kun sänkypotilaita oli tavallista enemmän.
Lumiukkoja ja kaulaliinaa
Myös äiti piti hoitajia kiireisenä, sillä hän oli virkeä ja puuhakas eli hänelle piti keksiä kaikenlaista tekemistä.
Yhtenä päivänä hän oli pihalla tekemässä lumiukkoa hoitajan kanssa, toisena maalaili vesiväreillä ja välillä neuloi kaulaliinaa. Ihmisten vähyys hämmensi äitiä, mutta hän ymmärsi tilanteen, kun se hänelle toistuvasti selitettiin.
Epidemian vuoksi en nähnyt äitiä pariin viikkoon. Minä ikävöin, hän ei – eihän hän edes enää oikein ymmärrä, kuka olen. Ystäväkseen hän taas minua tituleerasi, kun viimeksi tapasimme.
Laulut säilyvät muistissa
Joulumme sujui rattoisasti oman perheemme ja kaikkien isovanhempien kesken. Äiti jaksoi olla meillä jopa seitsemän tuntia, mistä olimme todella onnellisia.
Koko aikana hän ei puhunut juurikaan höpöjä, mutta lauloi jatkuvasti taustalla soivia joululauluja.
Hän tuntui muistavan miltei kaikkien sanat ulkoa, vaikka teititteli minua eikä oikein ymmärtänyt keiden seurassa jouluaan vietti. Kotimatkalla hän kuitenkin iloitsi siitä, että oli saanut viettää aikaa mukavan oloisten ihmisten kanssa.
Rouva kauppa-apulainen
Eilen kävimme yhdessä syömässä sushia hoitokodin lähellä olevassa ravintolassa. Sen jälkeen piipahdimme yhdessä ruokakaupassa.
Kaikki sujui mallikkaasti. Ainostaan kaupassa kaikuneet kuulutukset, joissa kerrottiin henkilökunnan kaipaavan apua kassalla, saivat äidin hämmentymään. Kahdesti hän yritti syöksyä kassa-apulaiseksi, mutta uskoi kun sanoin, ettei kuulutus koskenut häntä.
Minulla oli pokassa pitelemistä, mutta onneksi äiti ymmärsi tilanteen huvittavuuden ja hän nauraa röhötti itselleen.
Vaikka äidin muisti katoaa, huumorintaju näyttää säilyvän. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen.