Tasaista elämää
En ole päivittänyt kuulumisia tänne pitkään aikaan. Se ei tarkoita, että jokin olisi huonosti, oikeastaan päinvastoin. Elämä on ollut aika tasaista ja äidin vointi on pysynyt vakaana.
Toki hän on jatkuvasti yhä enemmän poissaoleva, mutta tunnistaa yhä minut ja isäni ”ystävikseen”, kun menemme katsomaan häntä hoitokotiin tai haemme hänet lounaalle kanssamme.
Kolmen viikon tauko
Kesä meni ohi nopeasti. Olin perheeni kanssa lomamatkalla Floridassa ja podin etukäteen huonoa omaatuntoa siitä, etten ehtisi tapaamaan äitiä miltei kolmeen viikkoon.
Heti palattuamme kävin äidin luona hoitokodissa, mutta äitipä ei ollut moksiskaan pitkästä tauosta. Eihän hän edes muista minun olevan hänen tyttärensä.
Kaikenlaista sekoilua on tuntunut tulevan enemmmän äidin päivittäiseen elämään. Eräänä päivänä löysin äidin vaatekaapista ison läjän muiden hoitokodin asukkaiden vaatteita sekä kokonaisen pyykkikorin, jonka hän oli jotenkin onnistunut sinne sullomaan.
Yhtenä kesäpäivänä äiti istui hoivakodin olohuoneen sohvalla rullaksi kääritty untuvatakki kainalossaan. Erään kerran hän tuli minua hoitokodin käytävällä vastaan talvisaappaat kädessään.
Hymyä ja hyvää mieltä
Nyt totuttelemme taas kesäloman jälkeiseen arjen hullunmyllyyn: lasten kouluun ja päiväkotiin, harrastuksiin ja töihin.
Sanat katoavat äidiltä vielä yhä useammin kuin ennen. Pääasiassa hän on hiljainen, mutta hymyilevä ja hyväntuulinen.
Toivon, että tilanne pysyy tällaisena mahdollisimman pitkään.