Isänpäivä perinteiseen tapaan

Jaa kaverilleTilaa Seura

Vietimme viime sunnuntaina isänpäivää jo perinteeksi muodostuneen tapaan: haimme äidin hoitokodista meille syömään perheeni ja isäni kanssa.

Vaikka äiti oli hiljainen, hän jaksoi viettää meillä taas useamman tunnin. Sanojen muodostaminen on hänelle koko ajan haastavampaa, eikä hänen lauseissaan aina ole järkeä, mutta silti kommunikointi ja yhteinen ajanvietto onnistuu loistavasti. Hän jopa päätyi leikkimään 5-vuotiaan tyttäreni kanssa tämän leluilla!

Parasta hoitoa

Olen saanut viestejä, joissa on harmiteltu blogipäivitysteni vähäisyyttä viime aikoina. Pahoittelen, että kirjoituksia on tullut harvemmin.

Syyt ovat varsin yksinkertaiset: lapsiperheen kiireet ja se, että äitini tilanne on pysynyt kovin tasaisena. Tuntuu, ettei uutta kirjoitettavaa aina ole vaikka sitä varmasti syntyisikin, jos vähän kaivelisi.

Saimme myös taannoin yhteydenoton, jossa ulkopuolinen taho yritti puuttua äidin hoitoon ja tapaamme hoitaa hänen asioitaan. Äidin vointi kyseenalaistettiin vastoin meidän lähiomaisten ja häntä hoitavien ammattilaisten ja lääkäreiden arvioita.

Jokainen, joka tietää miten paljon olemme yrittäneet tehdä äidin hyväksi voi arvata, miten epäreilulta ja surulliselta tällainen lähestyminen tuntuu. Olemme itse edelleen äärimmäisen tyytyväisiä äidin saamaan hoitoon. En voisi kuvitella hänelle parempaa hoivakotia.

Olen tämän vuoksi joutunut pohtimaan, jatkanko blogin pitämistä lainkaan. Päädyin kuitenkin siihen, että ainakin toistaiseksi päivittelen tänne vielä silloin tällöin kuulumisiamme.

Vaikeampi kirjoittaa

Olen huomannut, että mitä pidemmälle äidin sairaus etenee, sitä vaikeampi minun on puhua siitä. Kun aloitin blogini kirjoittamisen pari vuotta sitten, tekstiä syntyi kuin itsestään. Silloin vastailin mielelläni ihmisille, jotka kyselivät äidin voinnista.

Nyt avautuminen tuntuu vaikeammalta. Ehkä sairauden lopullisuus ja äidin hiipuminen on tullut nyt konkreettisemmaksi todellisuudeksi, osaksi elämää.

Mutta juuri nyt minun täytyy olla kiitollinen siitä, että meillä on vieläkin mahdollisuus hakea äitiä kotiimme kyläilemään ja ravintolaan lounaalle.

Tosin seuraavan kerran minun täytyy olla varovainen hänen kanssaan sushi-ravintolassa, ettei hän ehdi syödä kokonaista wasabi-palluraa kerralla niin kuin viimeksi. Se vähän yskitti.

 

X