Nuoret liikkuvat liian vähän. Kuva: Pexels

Teksti:
Pauli Reinikainen

Tätä blogikirjoitusta on vaikea kirjoittaa kuulostamatta kukkahattusedältä, jollaisena en itseäni pidä.

On kuitenkin syytä olla huolissaan nuorison hyvinvoinnin puolesta.

Muistan, kuinka lapsena innostuin hiihtämisestä. En koululiikunnan takia vaan siksi, että äitini vei minut hiihtoretkelle. Retken teemana ei ollut hiihto vaan yhdessäolo, mutta  juuri siksi liikunta itsessään alkoi kiinnostaa.

Teini-iässä kiinnostus talvilajiin vei minut useampaankin Finlandia-hiihtoon.

Hiihto on tässä kuitenkin vain vertauskuvallinen ilmaisu liikunnalle, josta yhä harvempi nuori näyttää innostuvan Suomessa.

Tuoreimman nuorten liikuntakäyttäytymistä käsittelevän tutkimuksen perusteella vain harva lukiolainen liikkui vähintään tunnin päivässä jokaisena viikon päivänä. Tulokset ovat vuodelta 2020. Tuoreimman Liitu-kyselyn tuloksia odotetaan lähiviikkoina.

Ennen vuotta 2020 Liitu-tutkimuksissa perehdyttiin myös perusopetusikäisten lasten liikkumiseen. Niissä havaittiin, että lasten ja nuorten liikkumisen määrä vähenee siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. Asiantuntijoita huolettaa vähäisen liikunnan negatiivinen vaikutus myöhempään opiskeluun.

Ei ole salaisuus, mikä vie nuorison aikaa liikunnalta. Vaikka olen digitalisaation puolestapuhuja, en voi olla huolestumatta mobiililaitteiden jatkuvan käytön aiheuttamasta liikkumisvajeesta. On selvää, että silloin kun nuoren huomio keskittyy kosketusnäyttöön, aika on pois liikunnallisista harrastuksista.

Olen erityisen huolissani vähävaraisten perheiden nuorista, joilla ei ole mahdollisuutta pelata jääkiekkoa tai osallistua muihin rahallisesti verrattain arvokkaisiin harrastuksiin. Nämä lapset ovat vaarassa syrjäytyä myös muista sosioekonomisista syistä.

Olen huolissani nuorista, jotka eivät koe saavansa onnistumisen tunteita koululiikunnasta. Jos nuori ei ole liikunnallisesti lahjakas, häntä saatetaan kiusata ja kiinnostus liikuntaan saatetaan tappaa iässä, jolloin olisi erityisen tärkeää kannustaa nuorta löytämään itselleen sopivan liikuntamuodon. Jos ihminen ei liiku nuorena, hän mitä todennäköisimmin ei liiku kolmekymppisenäkään.

Nuoret tarvitsevat liikkumiseen esikuvia, kannustavia kavereita ja kodin, jossa liikuntaa ei pidetä peikkona. Vanhemmilla on erityisen tärkeä rooli siinä, millaisen kuvan nuori saa liikuntaharrastuksesta. Minuun tarttui liikunnan ilo äidin kanssa tehdyillä hiihtolenkeillä. Ei pakottamalla vaan kannustamalla yhdessäoloon.

Maailman terveysjärjestön kansainvälisen liikuntasuosituksen mukaan 5–17-vuotiaiden lasten ja nuorten tulisi liikkua reippaasti keskimäärin tunnin ajan päivässä. Suomessa 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille suositellaan ”monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään tunti päivässä”.

Suosituksia oleellisempaa on auttaa lasta ja nuorta löytämään laji, joka innostaa ja motivoi. Silloin liikunnan ilo tulee sisältäpäin, eikä suosituksia tarvitse miettiä.

X