Alppimajassa on tunnelmaa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Maailmalla matkatessa eniten rahaa itse matkustamisen lisäksi vie majoitus, joten edullisten asuntojen löytäminen on aivan perusasia. Valinta kohdistuu siksi usein hostelleihin ja niissä dormeihin. Hostelleja on tietysti erilaisia ja vaikka inhoamme kylmää, rakastamme erityisesti vuoristohostellien tunnelmaa. Varsinkin Uusi-Seelanti on paikka, jonka alppimajoissa aika pysähtyy.

Vuosi sitten matkustimme Uuteen-Seelantiin ensimmäistä kertaa. Lensimme Eteläsaaren eteläosaan, Queenstowniin, ja jatkoimme sieltä matkaa ylöspäin. Liftasimme, koska saaren julkinen liikenne on vaisua ja olimme saaneet aivan oikeaa informaatiota siitä, että peukalokyydin saa helposti.

Uuden-Seelannin alppeja myötäilevä matka vei kuvaukselliseen Lake Wanakaan, sitten sattumalta pieneen Geraldinen kylään ja lopulta Arthur’s Passin vuoristosolaan, jonka patikkareittejä meille oli kehuttu. Yksi kyydin antaja tarjosi jopa majapaikan ja ruuat. Kulku Christchurchista solaan vaati kolme liftiä, mutta onnistui. Saavuimme perille illansuussa ja onnistuimme saamaan viimeiset petipaikat solassa sijaitsevan alppikylän hostellista.

 

Uusi-Seelanti tarjoaa huimia maisemia.

Arthur’s Passin maisemat ovat komeat. (IL)

 

Kylä oli nauha taloja itä-ja länsirannikon yhdistävän valtatien varrella korkeiden vuorten välissä. Palveluita olivat opaskeskus, kahvila-ruokakauppa ja ravintola, joka mainosti olevansa ”open ’til late”, mikä tarkoitti iltakahdeksaa. Kahvila ja kauppa olivat sulkeutuneet jo viideltä.
Teimme pienen patikoinnin läheiselle vesiputoukselle ja ehdimme kuin ehdimmekin ravintolaan iltapalalle, lähes viisi minuuttia ennen viimeisiä tilauksia. Uusi-Seelanti on ihanteellinen paikka patikointiin, sillä siellä ei tarvitse pelätä myrkkykäärmeen iskevän nilkkaan, hämähäkin loikkaavan puusta kimppuun saati mutkan takana lymyävää emokarhua pentuineen.

Hostelli oli pieni, rauhallinen, viihtyisä ja kylmä. Lämpöä oli kymmenisen astetta, mikä oli toki monta astetta lämpimämpää kuin ulkona. Aamulla pukeutuminen kuuman suihkun jälkeen sujui todella nopeasti. Aamuteetä juotiin takki päällä ja kynsikkäät kädessä, mutta tunnelma oli ainutlaatuinen. Maisemat olivat huimat ja vuorilla näkyi sadepilvien keskellä lunta. Tällaisiin paikkoihin ei tulla sattumalta, vaan vaeltamaan luonnossa. Niinpä hostelleissakin on rauhallista. Asukkaat menevät aikaisin nukkumaan ja heräävät varhain valmistautumaan vaellukselle.

Tänä vuonna olimme päättäneet patikoida Tongariro Crossing -reitin Pohjoissaaren keskellä ja patikoimmekin. Kolmen parikilometrisen tulivuoren lomassa ja yli kulkeva reilun yhdeksäntoista kilometrin reitti on maisemiltaan uskomaton, mutta sen tuntumaan pääseminen vaatii hieman vaivaa.
Yövyimmekin ennen ja jälkeen vaelluksen hostellissa ylängöllä lähellä reittiä. Alhaalla tasangolla oli kunnon helle, vuoristossa suomalaiset kesäkelit, eli perin viileää. Auringon säteiden painuessa vuorten taa painui alas myös lämpötila.

 

Tongariro on Uuden-Seelannin tunntuimpia vaellusreitttejä.

Tongariron näkymät olivat avarat. (IL)

Suuri ja sokkeloinen rakennus oli kotoisa ja omistajapari ylen sympaattinen ja avulias. Pyykkiä kuivattiin ulkona, vaikka kuivausrumpukin löytyi. Keittiö oli iso ja siisti.
Olo oli kuin olisi asunut maalaistalossa, ja viereisissä aitauksissa apehtivatkin hevospari ja iso sika.
Iloinen yllätys yksinkertaisessa majoituksessa oli sisäpihalta löytyvä poreallas, johon pulahtaminen vuoristovaelluksen jälkeen oli kokemus suoraan taivaasta. Sitä ennen maistui lasillinen paikallista viiniä aurinkoterassilla. Täällä asuimme kahden hengen huoneessa, sillä hintaero dormiin verrattuna oli pieni.

Australian ja Uuden-Seelannin suurten kaupunkien hostellit ovat monesti (eivät toki aina) melko sotkuisia ja rähjäisiä, pahimmillaan suoranaisia lääviä. Niissä tulee äkkiä ikävä Japanin ja vaikkapa Siperian siistejä ja rauhallisia majapaikkoja. Pikkupaikkakunnilla ja vuoristossa tilanne on toinen. Maalta kotoisin olevana en ole maalaisromantikko, kaukana siitä, mutta Uudessa-Seelannissa kannattaa paeta vuorille, jos haluaa maksimoida tunnelman ja minimoida hälyn.

X