Arkihuolet kaikki peitä

Sosiaalista mediaa, jollainen tämä blogikin osaltaan on, syytetään usein siitä, että ihmisten arkihuolet on siivottu sieltä piiloon. Syytösten mukaan Facebook ja Instagram ovat täynnä kuvia ja päivityksiä pelkästään iloisten ja huolettomien ihmisten ja heidän kissojensa, koiriensa ja lastensa puuhailuista kotona ja matkoilla. Työkaverit ja naapuritkin ovat niissä pelkästään mukavia ja Suomessa paistaa aurinko. Kissat saattavat sentään olla vähän riiviöitä.

Oman kaveripiirimme osalta kiistän syytteet pääosiltaan. Enemmistöllä ystävistämme ja tuttavistamme arkihuolet ja vähän erityisemmätkin kyllä pääsevät sosiaalisessa mediassa esiin, ei toki kaikilla. On niinkin, että joidenkin ihmisten arki ja elämä vain ovat mutkattomampia kuin toisten, syystä tai toisesta. Me kyllä tykkäämme lukea siitä, että muilla menee hyvin, mutta otamme myös osaa muiden epäonneen ja yritämme tukea ja auttaa hankaluuksissa.

Tällaisia kuvia on monen mielestä somessa aivan liikaa. © IL

Meillä suurimmat arkihuolet liittyvät samaan asiaan kuin monilla muillakin freelancereilla, eli niukkaan ja epävarmaan toimeentuloon. Asiakashankintaa pitää tehdä jatkuvasti ja juttutarjouksia lähetellä, vaikka meiltä juttuja myös tilataan. Työmme vaatii matkustamista ja liikkumiseen, majoituksiin ja vakuutuksiin kuluu melkoisesti rahaa, vaikka juuri nyt asummekin jonkin aikaa halvassa Belgradissa.

Matkustellessa pitää varautua myös yllätyksiin. Hyvältä netissä vaikuttanut majapaikka saattaa olla homeinen tai bussiaikataulut eivät pidä. Tauti saattaa iskeä, aivan kuten koti-Suomessakin. Toimiva langaton verkko on työn kannalta välttämätön ja vaikka sen toimivuuden kuinka pyrkisi varmistamaan etukäteen, totuus voi olla toinen.

Reissureppu pääsi matkaan ensimmäisen kerran tasan kaksi vuotta sitten. Kohteena silloin Persianlahti ja – Balkan. © IL

Täällä Belgradissa meitä eivät paikkakuntakohtaiset arkihuolet onneksi hirveästi paina. Emme asu pysyvästi, joten emme myöskään ole joutuneet tekemisiin byrokratian kanssa. Rekisteröidyimme tosin kesäasukkaiksi, mutta toimenpide kesti vain noin vartin lähimmällä poliisiasemalla, eikä meiltä edes kysytty mitään. Kaikki tarpeellinen selvisi passeistamme.

Asumme vuokralla ja vesi, sähkö ja netti kuuluvat hintaan. Ulkomailla asuvan vuokraisäntämme vanhemmat huolehtivat mahdollisista käytännön ongelmista ja kun viime kesänä vessanpyttymme lähti irti paikoiltaan, isä tuli heti seuraavana päivänä asentamaan uuden.

Suurimmat jokapäiväiset arkihuolet ovatkin muurahaiset ja torakat. Pienet mustat muurahaisenpenteleet yrittävät jatkuvasti asettua meidän lisäksemme taloksi huoneistoomme. Muurahaisarmeija keittiössä ei ole mieltä ylentävä näky, mutta vielä emme ole turvautuneet myrkkyihin, ja ikävä sitä olisikin leikkuulautaa täystuholla suihkutella.

Torakat eivät ole tehneet majaa itse asuntoon, mutta säiden lämmettyä niitä käppäilee pihalla puutarhan laitamilla. Valo houkuttelee niitä sieltä iltaisin sisälle, jonne ne yrittävät tulla suoraan ovesta, mikä toisaalta on tietysti kohteliasta. Kaikki havaitsemamme torakat saavat kuitenkin kovakouraisen äkkilähdön harjalla ja otusten kunniaksi on sanottava, että ne ovat oppivaisia – harva yrittää uudelleen.