Bratislava viehättää aina vain

Jaa kaverilleTilaa Seura

Hytisemme purevassa tuulessa, jonka hampaisiin Bratislava talvisin joutuu. Keskustan ison joulutorin kansoittavat ihmiset lämmittelevät hehkuviinillä, nautiskelevat grillattua possua ja ostavat kojuista käsitöitä. Kaupungintalon parvekkeella laulaa mieskuoro luoden jouluista tunnelmaa.
Olisi mukava katsella hyörinää enemmänkin, mutta pakenemme pakkasta oluttuvan takan ääreen.

Teimme viiden päivän työmatkan, kohteena Slovakian pääkaupunki Bratislava.
Ensimmäisistä visiiteistämme sinne oli niin paljon aikaa, että hämmästelimme siihen aikaan vielä paikallisten kantamia miekkoja ja kilpiä, molemmat tuolloin Suomessa tuntematonta modernia aseteknologiaa.

Päätimme ottaa lennot Belgradista Wieniin ajan ja hermojen säästämiseksi. Wienin lentokentältä pääsee halpisbussilla Bratislavaan jopa nopeammin kuin ruuhkassa Wienin keskustaan.

Rajamuodollisuudet sai hoidettua ennen Slovakian EU-jäsenyyttäkin näppärästi Tonavan rannalla, vastapäätä vanhaa kaupunkia sijaitsevassa valtavassa Petrzalkan lähiössä. Nykyään rajaa hädin tuskin huomaa.

Bussillakin olisi Belgradista Bratislavaan päässyt, mutta aikaa olisi mennyt tuhottomasti. Budapestissa olisi ollut pitkä vaihto ja vaikka maisemien katselu onkin osa matkanautintoa, niin kokemuksesta tiedän, että Pannonian tasanko ei kovin vaihtelevia maisemia tarjoa.

Toisin kuin jo kahden vuoden ajan emme olleet liikenteessä reppujen kanssa. Koska matkamme oli lyhyt ja meillä on asunto Belgradissa, meidän ei tarvinnut kantaa koko omaisuutta mukanamme, vaan liikuimme kevyin kantamuksin. Lähdimme siis matkaan trolleylla ja matkakassilla varustettuna.

Tai no, itselläni oli olalla myös kevyt uusseelantilainen päiväreppu, josta läppäri ja toilettilaukku oli helpompi purkaa turvatarkastuksen hihnalle kuin vetolaukusta.

Wien ja Bratislava ovat jo oikeastaan kaksoiskaupunki.
Etäisyys on moottoritietä pitkin kahdeksankymmentä kilometriä ja busseja ja junia kulkee säännöllisesti.
Jos olisin wieniläinen, hurauttaisin aina silloin tällöin Bratislavaan syömään ja juomaan hyvin ja halvalla.
Jo kadulla kuullun saksan määrä kertoo, että wieniläiset ja muut itävaltalaiset tekevätkin niin.

Majoitushinnat Bratislavassa olivat yllättävän korkeat, mutta lopulta löytyi edullinen hostelli vanhan kaupungin laitamilta, läheltä rautatieasemaa. Otimme kahden hengen huoneen omalla kylppärillä, sillä tiedossa oli haastatteluja aamukymmeneltä, emmekä halunneet kisata kylpyhuonevuoroista muiden asukkaiden kanssa.

Lämmitys pelaa Bratislavassakin, huoneessa ei tarvinnut pakkasesta huolimatta palella.

Bratislava on tietysti vuosien varrella muuttunut.
Vanha kaupunki oli paikoillaan ja yhtä viehättävä kuin viimeksikin.
Man at work -patsas nojailee yhä rennosti viemäriaukon reunaan.
Johdinautot ja uuden näköiset ratikat vievät kaupunkilaisia keskustasta lähiöihin ja toisin päin.
Tonavan yli vie silta, jonka mastossa on näköalaravintola.
Muutoksen näkikin vanhan kaupungin ulkopuolella.

Petrzalka ei ollut enää niin monumentaalinen sosialistisen realismin näyteikkuna kuin vielä vuosituhannen alussa. Uusia liiketaloja oli noussut vanhojen betonikolossien keskelle.

 

Bratislava on saanut uutta ilmettä.

Modernit tornitalot kuuluvat Bratislavan nykyiseen kaupunkikuvaan. © IL

 

Myös keskustan puolella jokea uudet pilvenpiirtäjät nousevat vanhempien talojen keskeltä. Tonavan rantaan on rakenteilla kokonainen uusi, moderni kaupunginosa. Lasi ja teräs tulevat hallitsemaan sielläkin.

Täytyy tosin sanoa, että slovakit ovat onnistuneet suunnittelemaan uudisrakennuksistaan enimmäkseen melko tyylikkäitä. Niitä ei ole myöskään juuri tökitty sinne, minne ne eivät missään tapauksessa sovi.

Maassa on edelleen vanhaa raskasta teollisuutta, mutta huipputeknologian yrityksiä on noussut kuin sieniä sateella. Pääsimme muun muassa istahtamaan lentävän auton ohjaamoon. Kansainvälisten yritysten ja hotelliketjujen logoja näkee siellä täällä. Taksikuski kuunteli BBC:n uutispodcastia. Oluttuvissa istuu ulkomaalaisia opiskelijaporukoita ja tietysti itävaltalaisia turisteja.

Teknologiaa sovelletaan monin tavoin ja yksi niistä on paikallinen Uberin kaltainen valmiste, kännykkäsovellus Taksify. Käytämme yleensä joka paikassa virallisia takseja ja niin teimme aluksi Bratislavassakin.

Kun myöhästyimme haastattelusta taksin saannin vaikeuden takia ja kaupungin yllättävän kovissa ruuhkissa seisominen nosti hinnan pilviin, päätimme haastateltavan kehotuksesta vaihtaa Taksifyn käyttäjäksi.
Se osoittautui helppokäyttöiseksi, toimivaksi ja edulliseksi.
Sovellus näyttää kuskin arvioidun saapumisajan, auton sijainnin ja kyydin hinnan.

Veloitus tapahtuu luottokortilla ja kuitti tulee sähköpostiin. Ja firma maksanee myös verot.
Sovelluksia on muitakin, joten kilpailu on kovaa, mikä pitää hinnat matalina.
Kuskille toiminta saattaa kannattaa, jos on valmis ajamaan viikonloppuisin ja öisin.
Taksien hintatasoa taas nostavat kuskien ja autojen lain mukaiset laatuvaatimukset.

Niin tosiaan, ne oluttuvat. Syöminen ja juominen on Slovakiassa edelleen edullista, ja hyvä tapa tyydyttää sekä nälkä että jano on astua oluttupaan, sillä mikä voisikaan olla enemmän slovakialaista.

Vanhan kaupungin paikat vanhoine lankku-ja laattalattioineen ja korkeine tummine kattoineen ovat hyvin tunnelmallisia ja niissä viihtyvät niin paikalliset kuin turistitkin.
Iso tuoppi slovakkiolutta maksaa puolitoista euroa, pullo paikallista viiniä 10-15 euroa.
Kylmänä talvipäivänä, kun Bratislavan raaka kylmyys hyydyttää sielunkin, voi ruuaksi valita vaikka mausteisen gulassin viidellä eurolla.

Monissa oluttuvissa on edelleen iso tupakointitila ja niin ikään myös takka, jonka tulta tarjoilija käy aina välillä kohentamassa. Takan vieressä on muhkea halkopino.
Tarjoilun taso vaihteli yllättävän paljon perinteisestä neuvostohenkisestä vähäeleisyydestä hymyilevään ja huomaavaiseen.

 

Bratislava on tunnettu oluttuvistaan.

Takkatuli oluttuvassa lämmittää ja luo tunnelmaa. IL

 

Bratislavassa syödään aikaisin vaikkapa Belgradiin verrattuna. Kahdeksan maissa syömään menijä saa ovella väistellä vastaan tulevia kylläisiä asiakkaita ja monet ruokaravintolat sulkevatkin ovensa jo kymmeneltä, keittiön tietysti tuntia aikaisemmin.

Iloksemme huomasimme, että vähäinen serbiankielen taitomme toimi täälläkin. Kielet ovat sen verran lähellä toisiaan, että hyvän päivän toivotuksiimme vastattiin slovakiaksi.

Belgradista Bratislavaan ja takaisin matkatessa huomasi jälleen kerran keskisen Euroopan kompaktin koon. Paluumatkalla heräsimme aamulla hostellistamme, otimme taksikyydin bussipysäkille ja hyppäsimme kyytiin. Bussimatka Bratislavasta Wienin lentokentälle kesti kolme varttia.
Kentällä meillä oli aikaa syödä lounas jo vakiopaikaksemme muodostuneessa ravintolassa ja tehdä vielä joulua varten tax free -ostoksia.
Lento Belgradiin kesti tunnin ja taksikyyti kotiin iltapäiväruuhkassa noin puoli tuntia.

Vaikka Bratislava oli mukava kaupunki, vielä mukavampaa oli palata koti-Belgradiin.
Mielessä kävi kuitenkin tehdä kuten wieniläisinä tekisimme, eli lähteä jossain vaiheessa kaupunkiin uudelleen, tällä kertaa lomalle.

X