(Päivitetty: )
Teksti:
Ismo Lehtonen

Euroopan unioni saa pian uuden vallanpitäjät. EU-vaaleissa kansalaiset valitsevat parlamentin, joka vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä tavalla tai toisella. Siitä huolimatta Euroopan unioni koetaan helposti joksikin kasvottomaksi ja etäiseksi instituutioksi.
Niinpä EU-vaaleissa äänestäjillä on suuri houkutus jäädä kotiin, jos vaikka aurinko paistaa tai ei paista tai on jokin viikonpäivä. Nyt äänestämiseen olisi syytä jo siksikin, että suorat EU-parlamentin vaalit täyttävät neljäkymmentä vuotta.

Vaikka jäsenmaiden kansalaiset ovat tutkitusti tyytyväisiä maidensa jäsenyyteen, vaaleissa odotetaan, tai pelätään, EU-vastaisten puolueiden nousua. EU:ssa on heikkoutensa ja puutteensa ja sitä saa ja pitää kritisoida.

Kukin saa myös äänestää vapaasti ketä ja mitä haluaa. Euroopan unioni on demokraattinen yhteisö, joten se on täysin sallittua. Silti on hieman kyseenalaista, että EU:n asioista päättämään halajavat ryhmät, jotka haluavat murentaa unionia tai jopa tuhota sen.

Ensimmäinen Interrail-matka kolmekymmentä vuotta sitten sai minut lopullisesti rakastumaan Eurooppaan ja sen jälkeen se on aina tuntunut minusta kodilta. Tuolloin Euroopan unioni ei ollut Suomelle edes kaukainen haave. Neuvostoliitto oli jo murenemassa, mutta pystyssä ja YYA-sopimus voimassa. Berliinin muurikin odotti vielä murtamistaan.

Eurosta ei tiennyt kukaan vielä mitään ja kansallisvaluuttojen vaihtorumba matkan aikana vaati huomattavaa bolshevistista tyyneyttä ja taskulaskinta.

 

Euroopan unioni takana ja edessä.

Matka EU:n ja Espanjan sisällä alkaa. Ceuta ja Afrikka jäävät taakse, suuntana Algeciras ja Eurooppa. © IL

 

Reilut kaksi vuotta sitten saavuimme vuorotteluvapaani päätteeksi EU:n alueelle ensimmäistä kertaa lähes viiteen kuukauteen. Se tapahtui Afrikan puolella, Espanjalle kuuluvassa Melillassa, ja ison EU-kyltin näkeminen tuntui jo kotiin paluulta. Palasimme kuitenkin vielä Marokon puolelle tutustumaan Fesin ja Chefchaouenin ihmeisiin.

Meni muutama päivä, ennen kuin sateinen Manner-Eurooppa lopulta häämötti Ceutasta Algecirasiin kulkevan lautan pisaroiden täplittämästä ikkunasta.

Meillä ei ollut enää tuolloin kiire Suomeen, joten päätimme jäädä muutamaksi viikoksi Espanjaan. Erityisesti Andalusiassa maurien vaikutus näkyy kiehtovasti, aina alueen nimeä myöten. Harkitsimme vakavasti asettuvamme Málagan seudulle pysyvämminkin. Päädyimme kuitenkin, ainakin toistaiseksi, EU:n eteläreunalta sen kaakkoisille reunamille Tonavan rannalle.

1980- ja -90-lukujen sekä 2000-luvun alun optimistista tunnelmista on siirrytty lievään pessimismiin, vaikkei siihen ei oikeastaan ole edes suuresti syytä. EU:n hajoamista uumoilevat ounastelevat ja jopa toivovat, että brexitin innoittamana unionista lähtee muitakin. Brexit ei kuitenkaan taida olla kovin innostava esimerkki.

Britit seisovat edelleen unionin kynnyksen sisäpuolella miettimässä, lähteäkö ovet paukkuen vai jättääkö ovi raolleen ja kurkistella siitä sisään, vai ehkä sittenkin vain jäädä takapenkkiin muina miehinä ja naisina istuskelemaan. Tällä hetkellä he tuijottelevat epätietoisina saranoita.

Tulijoita Euroopan unioni sen sijaan houkuttelee. Esimerkiksi koko Länsi-Balkan liittyisi siihen heti seuraavana työpäivänä virastoajan alkaessa, jos vain saisi. Jo nyt EU näkyy ja kuuluu täällä.

EU rahoittaa erilaisia projekteja ja lakeja on esimerkiksi täällä Serbiassa harmonisoitu EU-kelpoisiksi. Toukokuun 11. päivä Belgradin keskustassa järjestetty EU-tapahtuma veti mukavasti kaikenikäistä väkeä. Suomenkin kojulla näytti uteliaita riittävän esitteitä ja pieniä Suomen lippuja keräilemässä ja syömässä suomalaisia suklaamakeisia.

Unioni nähdään täällä takeena yhteiskunnalliselle vakaudelle ja vauraudelle, sekä myös sananvapaudelle. Rauhanprojektina EU alkoikin, hiili-ja teräsyhteisönä, jonka tarkoitus oli sitoa vanhat viholliset Ranska ja Saksa toisiinsa niin vahvoin taloudellisin sitein, että niiden väliset sodat tulisivat molemmille järjettömiksi. Projekti on toiminutkin EU:n sisällä loistavasti.

Eurooppa ei ole tietenkään sama kuin Euroopan unioni. Se on valtavan mielenkiintoinen tilkkutäkki erilaisia maita, kansoja ja kulttuureja. Monimuotoisuus tekee siitä kiinnostavan, eikä EU mitenkään sitä häivytä, päinvastoin: se on monimuotoisuuden ja pienten kulttuurien olemassaolon tae.
Sen edustamia eurooppalaisia arvoja diktaattorit kammoavat ja niinpä niitä kannattaakin demokraattisissa valtioissa vaalia.

Marssimme siis tuttuun Suomen suurlähetystöön antamaan äänemme EU:n säilymisen ja kehittämisen ja samalla koko Euroopan puolesta.

 

Euroopan unioni levittää kulttuuria maasta toiseen.

Kulttuurivaihto on yksi EU:n ansioita. Málagassakin on Pompidou-keskus.

 

Lähtee raiteelta kaksi -blogi siirtyy toukokuun jälkeen Seuran sivuilta omalle sivustollemme Please Be Seated for Take Off. Yksinkertaisesta elämästä ja minimalismista voi lukea myös Tanjan blogista Minimaattori.

X