Teksti:
Ismo Lehtonen

MM-kisat vuonna 2010 olivat viimeiset jalkapallon arvokisat, jotka katsoimme muistini mukaan kokonaan Helsingissä. Sen jälkeen olemme seuranneet MM-ja EM -kisat ainakin osittain ulkomailla. Emme tosin ole koskaan olleet kisapaikkakunnilla, tai edes järjestävässä maassa, vaan vahdanneet otteluita ravintoloiden ja terassien televisioista ja screeneiltä.

Kahden vuoden välein tulevat jalkapallon arvokisat ovat oiva tapa auttaa muistamaan, missä sitä ollaan milloinkin oltu. Välivuosien matkakohteet löytyvät samaa kautta poissulkevalla metodilla: Koska olimme 2014 Portugalissa, kävimme Roomassa 2013, sillä Ranskassa vietimme heinäkuun 2015.

Ensimmäiset osin ulkomailla seuratut arvokisat oli siis EM-ottelut vuonna 2012. Kävimme silloin juhannuksen alla Berliinissä juhlimassa Tanjan synttäreitä. Brandenburgin portin edustalla oli valtava valkokangas ja aukea oli valjastettu kansanjuhlan, eli otteluiden seuraamisen käyttöön ruokakojuineen ja kaupustelijoineen. Myös portilta Tiergartenin puiston läpi johtava valtakatu oli alkupäästään suljettu autoliikenteeltä, joten pääsimme tallustelemaan sillä ajorataa pitkin.

Söimme syntymäpäiväillallisen mainiossa Drei Gut -ravintolassa lähellä hotelliamme Charlottenburgissa ja illallisen jälkeen talo tarjosi kaikille kuohuviinit – Saksa oli voittanut pelinsä. Kaupungilla juhlittiin ja seuraavana iltana taas. Kreikka voitti silloin oman ottelunsa ja berliininkreikkalaiset ajelivat ympäriinsä Kreikan liput liehuen ja autontorvet soiden. Katsoimme jollain terassilla muistaakseni Italia-Englanti ottelun, Saksan pelin aikana keskityimme syömiseen.

Vuoden 2014 MM-kisat käytiin ikimuistoisesti Brasiliassa ja me olimme loppuvaiheiden aikana todellakin Portugalissa. Isäntämaamme oli valitettavasti jo laulukuorossa tuolloin, mutta se ei tietystikään estänyt futishulluja lusitaaneja seuraamasta kisoja. Jalkapallomielessä mieleen on jäänyt illallinen Lissabonissa. Katsoin sivusilmällä epäuskoisena televisiosta, kun Saksa alkoi kylvettää Brasiliaa. Vaihdoimme kehnohkosta illallispaikasta syömään jälkiruuat tuttuun ravintolaan ja sinä aikana Saksa teki pari maalia lisää.

 

Jalkapallon arvokisat näkyvät maailmalla.

Portossa kisoja saattoi seurata niin pieniltä… © IL

 

Mitalipelien aikaan olimme Portossa, jossa katselimme osan peleistä illallisaikaan kapealla kujalla sijaitsevassa ravintolassa, tosin kujan toisella puolella olevan paikan televisioista. Douro-joen rantaan aukion laitaan taas oli pystytetty suunnaton screeni. Halusimme katsoa pronssipelin siellä, mutta aukion penkit oli varattu viimeistä sijaa myöten jo kauan ennen pelin alkua ja tietysti myös aukion laidan terassit olivat täynnä. Lopulta pienen etsiskelyn jälkeen sopiva katselupaikka löytyi läheltä hotelliamme, keskusaukion laidalta. Hollanti voitti, kuten pitikin.

 

Jalkapallon arvokisat Portossa.

…kuin isoltakin kankaalta. © IL

 

Kaksi vuotta sitten olimme EM-kisojen aikaan täällä Balkanilla. Belgradissa kisojen seuraaminen jäi vielä vähiin, mutta ehdimme sopivasti välierävaiheen aikana Montenegron Kotoriin. Vanhankaupungin tunnelmallisella aukiolla oli terassilla vielä tilaa ja Islanti kohtasi Englannin. Yhtä pöytäseuruetta lukuunottamatta kaikki hurrasivat pimeässä ja kuumassa kesäyössä nostellen maljoja pienelle pohjoismaalle sen kukistaessa jalkapallon suurmaan.

Vähän myöhemmin olimme jo Albaniassa, Durresin rantalomakaupungissa. Olimme jatkamassa sieltä matkaa Makedoniaan, Skopjeen, ja ajattelimme tehdä matkan yöbussilla. Meidät hotellilta noutanut taksikuski kuitenkin tiesi, ettei sellaista kulkenut ja vei meidät ensimmäisen keskustassa auki olevan matkatoimiston eteen. Sieltä meille järjestyikin bussimatka Skopjeen aamukuudelta, tosin Kosovon kautta. Toimiston yläkerrasta omistaja antoi meille yöksi mukavan huoneen, joka kuului bussilipun hintaan, noin kolmekymppiä kahdelta yhteensä.

Kun olimme saaneet matka-ja majoitusasiat kuntoon, päätimme istahtaa vielä viereiselle terassille syömään ja nauttimaan viimeisestä illastamme Albaniassa. Kuten arvata saattaa, terassilla näytettiin jalkapalloa. Omistaja oli innoissaan saadessaan ravintolaansa ulkomaisia vieraita, jotka yleensä pysyttelevät rantaravintoloissa. Rahanvaihto onnistui näppärästi viereisessä Lidlissä.

Tänä vuonna olemme siis Belgradissa, mutta kisojen seuraaminen on vielä jäänyt minimiin. Asunnossamme ei ole televisiota. VPN-yhteyttä emme ole hankkineet, emmekä myöskään käyneet terasseilla kisoja seuraamassa. Serbian ensimmäisen pelin myötä televisiot ja screenit olivat kuitenkin ilmestyneet jokaiseen baariin ja ravintolaan ja seuraava peli täytyy jo yrittää katsoa jollain terassilla, tunnelmahan on takuulla kohdallaan.

En ole erityisen jalkapallohullu, Tanjasta puhumattakaan, mutta arvokisoja seuraamme aina kuin mahdollista. Niissä on erityinen tunnelmansa, jonka aistii hyvin ruudunkin välityksellä. Ja kuten todistettua, jalkapallon arvokisat ovat erinomainen tapa muistella matkakohteitaan. En suoraan sanoen edes aina muista, mikä maa kisat on milloinkin voittanut, mutta muistan kyllä, missä olimme silloin.

X