Teksti:
Ismo Lehtonen

Eläimet yhdistävät ihmisiä. Koiranulkoiluttajat pääsevät helposti keskenään juttuun. Boakäärmeiden omistajat joutuvat joskus tahtomattaankin tekemisiin koko taloyhtiön asukkaiden kanssa. Myös kissanomistaja tulee usein tutuksi naapureiden kanssa, kuten meidän tapauksessamme.

Yhtenä iltana Tanjan istuessa terassilla viistosti vastapäätä olevan rappukäytävän asukkaat tulivat puhumaan jotain kissasta ja kun huomasivat, ettemme puhu juuri serbiaa, vaihtoivat englanniksi. He kysyivät, montako kissaa pihalla pyörii. Vastasimme, että kolme, yksi iso kissa käy vierailevana tähtenä.
-Ahaa, me olemme nähneet niistä vain kaksi, ison kollin ja pienen tytön.

Kerroimme, että me olemme ottaneet pienen tytön hoivaamme ja sen saa palauttaa meille, jos näkyy. Naapurit alkoivat kiitellä meitä vuolaasti kissan adoptoimisesta.
-Meillä on jo nähkääs yksi kissa, joten emme voi ottaa useampia, mutta todella hyvä että otitte sen luoksenne.

Kertoivat nähneensäkin Neron istuksimassa ikkunallamme.

Ikkunoista onkin tullut Nerolle tärkeitä niin pihan elämän tarkkailuun kuin kulkureitteinä. Eräänä päivänä Neron istuessa oven takana pyytämässä ulos Tanja pyysi sen olohuoneeseen ja avasi ikkunan, josta siis pääsee terassille. Neron silmät levisivät ja se sanoi ”vaauuu!”.
Sen jälkeen se on oppinut kulkemaan sekä olohuoneen että makuuhuoneen ikkunoista omaan tahtiin, kun niitä voi säiden lämmettyä pitää auki.

Palkkioksi Tanja sai suurimman hellyydenosoituksen, minkä kissanomistaja voi tiettävästi lemmikiltään saada: Nero pesi kielellään Tanjan posken ja hiukset. Kerta ei jäänyt viimeiseksi.
Se on myös kova puskemaan ja antamaan pusuja.

 

Kissanomistaja saa aina seuraa sohvalle.

Nero seurasi eduskuntavaalien ääntenlaskentaa kanssamme. © IL

 

Nero on muutenkin huolehtivainen kissa. Jos nukumme tiukasti peittoihin kääriytyneinä, se saattaa olla huolissaan siitä, olemmeko elossa ja tulee kurkkaamaan. Havahduin kerran puoliunesta siihen, että Neron käpälät olivat olkavarren päällä, kun se varovasti kurkisti, hengittääkö isi vielä. Kissanomistaja on öisinkin turvassa.

Arkipäivän ongelmia tuottaa joskus Neron pikimustuus. Jos yöllä herää vessaan, kissa havahtuu ja kaipaa silityksiä. Mutta silitä siinä sitten, kun koko kissaa ei erota pimeyden keskeltä, saati sitä, kumpi pää on sen pääpuoli. Nero onneksi auttaa antamalla äänimerkkejä.

Päivänä muutamana ihmettelimme, missä Nero on, kun ei tietääksemme ollut ulkonakaan. Neiti oli mennyt nukkumaan lattialla olevaan reppuuni, jossa on musta sisus. Tanja havaitsi sen vasta, kun kissa aukaisi silmät.

 

Kissanomistaja saa olla tarkkana, mistä kissansa löytää.

Kissanomistaja löytää lemmikkinsä usein mitä ihmeellisimmistä paikoista. Jos löytää. © IL

 

Neron ruuatkin ovat parantuneet sen muutettua meille. Se saa edelleen raksuja, joista se pitää ja kiittää ruuasta puskemalla kättä. Vettä se suostuu juomaan vain samanlaisesta lasista kuin ihmisetkin. Ostimme sille kissan tölkkiruokaa.
Huomasimme, että kissamme tykkää myös jauhelihasta, joten yhtenä iltana olimme ostaneet sitä Nerolle tehdessämme itsellemme kanaruokaa, Nero kun ei tuntunut kanasta piittaavan.

Tai niin me luulimme.

Kun aloin marinoida kanaa, Tanja tuli vakuuttuneeksi siitä, että pikkuisellamme on sittenkin raivotauti. Se alkoi miukua ja maukua ja yritti kurottaa työtasolle, johon sen tassut juuri ja juuri yltävät. Vein sille jauhelihaa kuppiin ja Nero roikkui housunpuntissani hampaillaan: ”Anna äijä kanaa!”

Sillä kertaa sitä ei kypsennetty kana erityisesti kiinnostanut, mutta myöhemmin olemme joutuneet käymään pientä keskustelua kissan kanssa siitä, kumpi lautasiltamme niitä valkosipulikanoja oikein syö.

Tänään tarjoilimme Nerolle kanaa sohvapöydässä omalta pikku lautaselta, jotta se ei kärkkyisi meidän aterioitamme. Kissa otti palasen huovalleen ja syötyään loput kävi palasen viereen maate. Yritin ottaa palasen laittaakseni sen lautaselle ja Nero huitaisi saman tien pehmeällä tassulla. ”Minun kana! Ette vie sitä! Juuri sanoitte, että teillä on omat!”

Nero käy mielellään ulkona silloin, kun Tanja istuu terassilla. Kun Tanja menee sisään, kipittää Nerokin takaisin. Se tulee sisälle myös, kun kutsutaan. Kevään ensimmäisenä hellepäivänä se touhusi pihalla ja tuli ja meni avoimesta ovesta.
Aina välillä se tarkasti, katsovatko isi ja äiti sen leikkimistä. Kun menimme sisään, Nero kävi syömässä ja lähti sitten seikkailemaan jonnekin.

Tanja kutsuu Neroa pikkukenguruksi, eikä syyttä. Maasta se pienikin ponnistaa, ja korkealle ponnistaakin. Pihan pulut se häätää armotta tiehensä. Päästin Neron kerran ovesta pihalle ja kissa näki kynnykseltä vinosti pihan toisella puolella, noin kymmenen metrin päässä tepastelevan kesykyyhkyn.

Pikkukissa ampaisi saman tien kohti pulua ja selvitti matkan kolmella loikalla. Mikään suuri metsästäjä Nero ei ole ja hyvä niin, emme suorastaan toivo sen raahaavan meille saalista kynnykselle. Ötököitä se kuitenkin tykkää jahdata puutarhassa.

Nero tuli elämäämme juuri sopivalla hetkellä ja kuin tilauksesta. Olemme reissanneet kolme vuotta hyvin tiheästi ja viime syksyyn asti kaksi vuotta yhtäjaksoisesti. Aloimme väsyä ja totesimme, että kaipaamme kiinteää kotia ja paikalleen asettumista. Halusimme yksinkertaistaa elämäämme.

Belgrad tuntui siihen hyvältä paikalta ja juuri silloin pihan perälle ilmestyi pieni, musta ja arka pieni kissa. Tanja on ollut suurimman osan elämäänsä kissanomistaja ja meilläkin oli aina kissa, kun olin lapsi. Olimme kuitenkin alistuneet ajatukseen, että lemmikit eivät sovi reissuelämään.
Nyt pari kuukautta myöhemmin meillä on kissa nukkumassa tyytyväisenä välissämme sohvalla ja se antaa Tanjan ottaa itsensä syliin.

Kissanomistaja ei reissaa alati ympäriinsä, joten meidän on pakko vähentää matkustamista. Toki aiomme ostaa Nerolle valjaat ja totuttaa sitä matkustamiseen, ainakin jonkin verran. Tutussa repussa se voisi viihtyä junissa ja lennoilla.

Meidän pitää käydä joka tapauksessa työmatkoilla, emmekä voi ainakaan vielä ottaa Neroa mukaan. Olemme miettineet päämme puhki, miten järjestämme Neron hoidon ja kuinka se pärjää niiden aikana ilman meitä. Naapurimme ovat kuitenkin todistetusti kissamielisiä, joten ehkäpä saamme avun heiltä.

Lähtee raiteelta kaksi -blogi siirtyy toukokuun jälkeen Seuran sivuilta omalle sivustollemme Please Be Seated for Take Off. Yksinkertaisesta elämästä ja minimalismista voi lukea myös Tanjan blogista Minimaattori.

X