Teksti:
Ismo Lehtonen

Palasimme Balille kolmen viikon Uuden-Seelannin visiitin jälkeen ja suuntana oli jälleen vanha kunnon Ubud ja sama homestay kuin tammikuussakin. Taksi odotti lentokentällä, vastaanotto perillä oli lämmin ja saimme entisen huoneemme keittiön vierestä. Tuttuun supermarkettiin on tehty jo pari ruuanhakureissua ja tutuissa ravintoloissa on aterioitu. Ubud ei edusta meille enää eksotiikkaa, vaan kodinomaista paikkaa, jossa voi tavata ystäviä.

 

Ubud yllätti kuningasperheen jäsenen hautajaiskulkueella. (IL)

Ubudin kuningasperheen jäsenen hautajaiskulkue oli vaikuttava kokemus. (IL)

Alkuvuoden Balin-visiitillämme tapasimme uusia ystäviä Sanurissa, rantakohteessa, jonka hotelli osoittautui karmeaksi, homeiseksi pettymykseksi. Nyt oleskelemme Ubudissa koko ajan ja tapaamme ihmisiä täällä. Näimme kavereita täällä jo toissa vuonna ja meille alkaa tulla tavaksi treffata Ubudissa ihmisiä, joita emme muuten tapaa. Ja miksipä ei, vietämme täällä kuitenkin enemmän aikaa kuin Suomessa ja rutkasti enemmän kuin saatoimme edes kuvitella tasan viisi vuotta sitten, jolloin kävimme täällä ensimmäisen kerran.

Ylipäätään kavereita ja tuttuja tulee tavattua maailmalla nykyään melkein enemmän kuin Suomessa, vaikka yritämme sielläkin käydessämme tavata ihmisiä niin paljon kuin mahdollista. Vuorotteluvapaani aikana ja viime kesänä näimme ystäviä niin Suomesta kuin ulkomailtakin Balin lisäksi Australiassa, Espanjassa, Tukholmassa ja Belgradissa. Tämä ei kerro vain meistä, vaan myöskin siitä, miten ihmiset enenevässä määrin löytävät paikkansa maailmassa sieltä maailmalta.

Tulemme tänä vuonna viettäneeksi aikaa eteläisellä pallonpuoliskolla lähes kolme kuukautta, mikä on tähän astinen ennätyksemme. Toissa vuonna olimme tasan kaksi kuukautta, viime vuonna vähän yli. Aasiassa oleskelemme noin puoli vuotta, välissä ainoastaan piipahdus Uudessa-Seelannissa. Vaikka käymme uusilla paikkakunnilla ja saamme uusia kokemuksia, olemme nyt pysyttäytyneet maissa, joissa olemme ennenkin käyneet.

Siirryttyämme asumaan pysyvästi ulkomaille olen huomannut, etten enää koe siellä samanlaista eksoottisuuden ja jopa ällistyksen tunnetta kuin aiemmin. Vuosi sitten vietimme Balilla kaksi kuukautta ja matkustimme sitten ympäri meille silloin täysin tuntematonta Oseaniaa.
Nyt Bali tuntuu jo normaalilta olotilalta eikä Uuteen-Seelantiin matkustaminen enää jännittänyt. Uudet hienot maisemat ja kokemukset jaksavat toki innostaa, mutta eri tavoin kuin ennen. Emme ole enää lomalla, missä ikinä olemmekin.

Silti oli sykähdyttävä hetki tuijotella venäläisen saunan, banjan, ikkunasta hämärtyvälle Baikal-järvelle Olhonin saarella ja matkalla sinne olin innoissani nähdessäni burjaattikarjapaimenia ratsujen selässä. Ja katsellessani alkuillan sinisenä hetkenä taivasta vasten huojuvia kookospalmuja huoneemme terassilta onnistun helposti tavoittamaan sen ajatuksen, että olemme paratiisisaarella tropiikissa, päiväntasaajan eteläpuolella ja saamme olla täällä pitkään. Vähän kuin kotona.

 

Baikal tenhosi kauneudellaan. (IL)

Olhon oli mieliinpainuva kokemus. (IL)

X