Kuinka konmaritin vaatekaappini

Jaa kaverilleTilaa Seura

En ole syntyäni minimalisti, mutta en hirveä hamsterikaan. Heräteostoksia on silti tullut tehtyä ja olen huono heittämään mitään pois. Vaatekaappini on ollut tämän ilmentymä. Siellä on ollut tarkkaan harkittuja hankintoja, mutta myös vanhaa tavaraa, jota olen todennäköisesti ajatellut käyttää kymmenen kiloa kevyempänä, tai en muuten vain ole raaskinut viedä kirpparille tai roskiin.

Vuorotteluvapaalle valmistautuessamme kaksi vuotta sitten oli selvää, että vuokraamme asuntomme reissun ajaksi, muuten emme selviä taloudellisesti. Vuokralaista varten piti kuitenkin tehdä järjestelyjä ja raivata tilaa asunnosta. Niinpä otin myös vaatekaappini kriittisen tarkastelun alle. Hetken tarkasteltuani päätin konmarittaa sen.

Selvyyden vuoksi totean, etten ole KonMari-kirjaa koskaan lukenut, enkä perehtynyt metodiin kovinkaan syvällisesti. Se ei kuitenkaan vaikuta hassummalta ja päätin noudattaa sitä soveltuvin osin. Tanja tuntee metodin paremmin ja antoi neuvoja.

Otin siis omaksi ja Tanjankin yllätykseksi vaatteet kaapista ja läjitin ne sängylle. Aloin jakaa niitä kolmeen pinoon. Ensimmäiseen tulivat parhaat päältä, ne, jotka ehdottomasti säästäisin, ne, jotka tuottaisivat vielä iloa. Pino ei ollut kovin iso. Toiseen, vielä pienempään, tulivat ehdokasjäsenet, vaatteet, jotka ehkä saisivat vielä armon silmissäni pienen tuumailun jälkeen. Kolmanteen ja ylivoimaisesti isoimpaan pinkkaan päätyivät tietysti suoraan pois heitettävät.

 

Vaatteiden konmaritus.

Vaatekaappini konmarituksen alkutilanne. Vasemmalta myötäpäivään: Kyllä, ehkä, pois.© IL

Kolmannen pinkan katselu tuotti joitain nostalgisia ajatuksia ja muistoja 1990-luvulta, jolloin kirkkaanvihreitä solmioitakin toden totta valmistettiin. En kuitenkaan uhrannut niille liikaa aikaa, nyt piti olla bolshevistisella tyyneydellä päättäväinen ja armoton! Ehdollisen pinon läpi käyminen vaati hieman miettimistä, mutta loppujen lopuksi päätökset olivat helppoja. Viime vuosikymmenen kulahtanut ja venahtanut bändipaita ei enää ole tätä päivää, huomisesta puhumattakaan.

Jäljelle jäi lähinnä alusvaatteita, sukkia, kauluspaitoja, pari pukua ja pikkutakkia ja noin kahdet housut, sekä tietysti päällysvaatteita ja muutamat jalkineet. Jonkin verran urheiluvaatteita tarvitaan tietysti ja rento kotiasu. Tohvelit ovat mukavat kotona ja kylpytakki saunareissulla.

Urakan jälkeen tunsin itseni tyyneksi ja levolliseksi. Kirpparikassi oli saanut uutta sisältöä, mutta suurin osa pois heitetyistä päätyi säälittä roskiin. Keräyslaatikkoon ei pidä vielä rikkinäistä tai huonolaatuista tavaraa. Vaatteetkin tulevat aikanaan elinkaarensa päähän, eikä niistä silloin ole enää iloa sen paremmin itselle kuin hätää kärsivillekään.

Minulle karsinnasta sen sijaan oli iloa. Vaatekaappini sisältö näytti siistiltä ja suhteellisen uskottavalta. Tajusin, että loppujen lopuksi aika pienellä vaatemäärällä tulee erinomaisesti toimeen, ja koska vaatteet piti siirtää kaapista kellarivarastoon, määrää oli aivan pakko joka tapauksessa karsia. Olo tuntui hävityspuuhan jälkeen kevyeltä. Teki mieli sytyttää sikari.

 

Vaatekaappini konmarituksen jälkeen.

Vaatekaapin hyllyosasto karsimisen jälkeen. © IL

 

Olimme sitä paitsi lähdössä puoleksi vuodeksi maailmalle pelkkien pikkureppujen varassa, joten pienellä vaatemäärällä piti oppia nopeasti tulemaan toimeen. Olin onneksi harjoitellut jo kesäkuussa, jolloin olimme kiertäneet reppujemme kanssa jo Persianlahtea ja Balkanin. Viiden viikon matkalla huomasin, että vaatteita oli mukana liikaakin ja vuorotteluvapaalla pärjäisin vähemmälläkin.

Nyt kun olemme siirtyneet pysyvään reissuelämään, on vaatekaappini entistä tyhjempi. Karsin lisää tavaraa vuosi sitten ja uskon, että varaa olisi vieläkin. Vaatekaappini tarkalleen ottaen sijaitsee parhaillaan täällä Belgradissa. Helsingissä vaatteita on pari varastolaatikollista, mutta niin pieneen määrään kuin Tanjalla on en ole päässyt, enkä tosin yrittänytkään. Kahden vuoden aikana olen muuten laihtunut sen kymmenen kiloa, joten monet pitkään säilyttämäni ja lopulta pois viskaamani vaatteet olisivat kuin olisivatkin mahtuneet päälleni. Ikävä niitä ei siitä huolimatta ole tullut.

 

Vaatteiden karsinta.

Vapautin itseni liioista vaatteista. © IL

 

Repun sisältö nyt

Repun sisältö vaihtelee meillä hieman talvi-ja kesäkauden mukaan ja käymme Helsingissä vaihtamassa kesäkapselin talvikapseliin ja päinvastoin. Nyt on vuorossa kesäkapseli ja minulla sen sisältö on vaatteiden osalta seuraava:

– kaksi lyhythihaista kauluspaitaa
– yksi t-paita
– yksi pitkähihainen kauluspaita
– yhdet pitkät housut
– kahdet shortsit, toiset urheilumallia
– sadetta pitävä tuulitakki
– pikkutakki
– neljät sukat (vuoristovaelluksilla niitä tarvitsee, kylmimpinä päivinä muuallakin)
– yhdet paksut sukat
– kolmet alushousut
– vyö
– pikkukengät, vaelluskengät ja sandaalit
– uimahousut

En kuljeskele ulkosalla alasti, joten osa näistä vaatteista ja pukineista on tietysti päällä myös siirryttäessä paikasta toiseen, ei repussa. Meillä on täällä pesukone ja hyvät kuivausmahdollisuudet, joten pienellä määrälläkin pärjää. Yritämme valita lyhytaikaisetkin majoitukset niin, että niissä olisi pyykkikone, mutta jos ei, niin lavuaarikin riittää.

X