Osaka oli ensimmäisen Lähtee raiteelta kaksi -bloggauksen syntypaikka.

(Päivitetty: )
Teksti:
Ismo Lehtonen

On kulunut yli puolitoista vuotta siitä, kun Lähtee raiteelta kaksi -blogi aloitti täällä Seuran sivuilla. Tarkka päivämäärä oli 12.12.2017, jolloin Tanja kirjoitti ensimmäisen postauksemme. Oleskelimme tuolloin Japanissa, Osakassa. Olimme jo myyneet tavaroitamme ja tehneet junamatkan Siperian halki. Belgradissa vietetty kesä oli saanut kaupungin tuntumaan kodilta.

 

Lähtee raiteelta kaksi sai alkunsa Osakassa.

Osaka oli ensimmäisen Lähtee raiteelta kaksi -bloggauksen syntypaikka. © IL

 

Sen jälkeen olemme käyneet kolmessatoista maassa. Koska suurin osa niistä sijaitsi Aasiassa ja yksi oli Uusi-Seelanti, lensimme paljon, etenkin vuosi sitten keväällä. Sen jälkeen matkustustapamme on muuttunut enemmän maitse tapahtuvaksi ja myös matkustusmäärä on suorastaan romahtanut.

Sen jälkeen, kun suoritimme työn merkeissä Grand Tourin Italiasta Pohjois-Espanjaan heinä-syyskuussa, olemme käyneet Suomen kohteiden ohella ainoastaan Tallinnassa, Wienissä, Bratislavassa, Skopjessa ja Viŝegradissa Bosniassa. Belgradissa olemme asuskelleet yli puoli vuotta ja lisäksi olemme Serbian sisällä käyneet historiallisessa Nišissä, sekä Länsi-Serbian komealla vuoristoalueella.

Tämän vuoden ensimmäinen lento tapahtui vasta 1. kesäkuuta, jolloin lensimme Belgradista Helsinkiin, ensimmäisellä kaupunkien välisellä suoralla lennolla! Mukana oli Serbian ainoa Euroviisuvoittaja, diplomaatteja, muita kutsuvieraita – ja me.

Koska blogin nimi ”Lähtee raiteelta kaksi” velvoittaa, olemme myös matkustaneet paljon rautateitse. Siperian-matkan perään liikuimme Japanissa kaupunkien välejä kolme kuukautta pelkästään junilla, mikä siellä on varsin helppoa ja miellyttävää, paitsi ruuhkaisessa luotijunassa seisoessa.

Luotijunia kokeilimme myös Italiassa ja Ranskassa, ensin mainitussa käytimme myös hitaampia ja halvempia vaihtoehtoja. Suosituin maakulkuneuvomme on kuitenkin ollut bussi. Ei siksi, että pitäisimme sitä mukavampana, päin vastoin, mutta usein se vain on ollut käytännöllisin tai jopa ainoa tapa päästä maitse julkisilla kohteeseen.

Matkustustapaamme määrittää kuitenkin jatkossa kissa, mikä tekee pitkistä maamatkoista hankalia. Pikku Nero on asettunut niin vakaasti osaksi elämäämme ja sänkymme jalkopäätä, että emme voi jättää sitä yksin pitkäksi aikaa. Matkoja pitää miettiä siltä pohjalta, mihin voi kissan ottaa mukaan tai miten saa järjestettyä sen hoidon.

Sen eroahdistus kesäkuisen reissun jälkeen oli sydäntäsärkevää, tosin se myös riemuitsi paluustamme yli kaiken. Naapurimme joutui kaiken lisäksi muuttamaan pois asunnon peruskorjauksen tieltä, joten hoidon järjestäminen on entistä hankalampaa. Nero piti naapurin tädistä kovasti ja kaipaa häntä edelleen.

Elämäntapamme on puolessatoista vuodessa muuttunut kaiken kaikkiaan. Kaipasimme pitkän reissuelämärupeaman jälkeen lepoa ja rauhaa, paikalleen asettumista. Belgradiin oli hyvä palata ja alkaa suunnitella tulevaisuutta. Onko se pitkän päälle täällä vai jossain muualla, on arvoitus. Juuri nyt viihdymme kuitenkin täällä. Ihan heti emme haluaisi lähteä ja olemme jopa kirjoittamassa Serbia-aiheista tietokirjaa.

Belgradissa olemme kuitenkin keskellä Eurooppaa, yhdessä sen mielenkiintoisimmista kolkista, ja myös matkojen tekeminen täältä on helppoa, niin maitse kuin lentäenkin.

Emme arvanneet sitäkään, että lähtiessämme lokakuun viimeisenä päivänä 2016 vuorotteluvapaareissullemme, en palaisi enää työpöytäni ääreen toimituksessa, jossa olin ollut töissä seitsemäntoista vuotta, tai ettemme palaisi asumaan kotiimme Helsinkiin.

Reissatessamme meillä oli seitsemän kilon reput, emmekä kaivanneet paljon enempää tavaraa, joten emme ole sitä tännekään kovasti raahanneet, joitain kirjoja ja kodintarvikkeita lukuunottamatta. Matkustaminen opetti minustakin jonkin sortin minimalistin, eikä entiseen ole paluuta.

 

Jatkossa myös Nero lähtee raiteelta kaksi.

Pikku Nero on valloittanut sydämemme, sängyn jalkopään ja sohvan. © IL

 

Koska oma matkustamisemme on vähentynyt, yritämme houkutella muita tulemaan Serbiaan. Sukulaiset ja ystävät niin Suomesta kuin muualtakin ovat jo kiitettävästi alkaneet täällä vieraillakin, mutta tarkoitus on saada tänne tutustumaan muitakin.

Tulevaisuus on siis avoin, niin kuin se on ollut jo pari vuotta. Matkoistamme, niin vanhoista kuin tulevistakin kirjoitamme jatkossakin blogeissamme. Yhteistyömme Seuran kanssa kuitenkin päättyy tähän ja Lähtee raiteelta kaksi löytyy kesän jälkeen omalta sivustoltamme Please Be Seated for Take Off. Tanjan kirjoituksia minimalismista taas voi seurata blogista Minimaattori.

Haluamme kiittää kaikkia lukijoitamme kuluneista puolestatoista vuodesta ja siitä, että olette viihtyneet seurassamme! Hyvää alkavaa syksyä!

X