Minimalisti ja matkamateria

Jaa kaverilleTilaa Seura

Balilla eletään ulkona.
Homestaystä, eli paikallisen perheen pitämästä pienestä majatalosta vuokraamamme huoneen terassilla vietämme suurimman osan päivästämme.

Minimalisti mahtuu pieneen tilaan: Syötyämme aamiaisen raivaamme astiat viereisessä huoneessa sijaitsevaan yhteiskeittiöön ja avaamme läppärit pienelle pöydällemme. Aamiaispöytä muuntautuu toimistoksi.

Sateen sattuessa – ja sitä sattuu näin sadekaudella usein, tänä vuonna enemmän kuin vuosiin – laskemme terassin edessä riippuvan kaihtimen alas suojaksi.
Välillä sekään ei riitä, vaan on pakko paeta huoneeseen odottamaan ukkosmyrskyn laantumista.

 

Ruokasali ja toimisto (TM)

 

Päivät kuluvat töitä tehden, mutta koitamme muistaa pitää kiinni itsellemme tekemästämme lupauksesta huolehtia myös omasta hyvinvoinnistamme.
Työpäivien ei saisi antaa lipsua yli kellon ympäri -mittaisiksi, kuten aiemmassa elämässämme liian usein tapahtui.
Niinpä pyrimme sulkemaan koneet ennen auringonlaskua ja kipaisemaan hierojalle tai joogatunnille.

Asumme Ubudin keskusta-alueella, rauhallisen pikkukadun varrella, joten pääsemme liikkumaan jalkaisin kaikkialle.

 

Yksinkertaista ruokaa

Kunnolliseen ruokakauppaan matkaa on muutama kilometri suuntaansa, joten keskitämme useamman päivän ostokset yhdelle reissulle.

Keittiöstämme löytyy jääkaappi, kaksi keittolevyä, pieni kattila, yhtä pieni paistinpannu, tylsä kokkiveitsi, yhtä tylsä fileerausveitsi, leikkuulauta, blenderi ja kasa astioita.
Hyvä ruoka ei ole kiinni välineistä, vaan laadukkaista raaka-aineista.
Mitä nyt vähän terävämpää veistä kaivattaisiin.

Blenderistä olen suorastaan innoissani. Meillä ei ollut sellaista koskaan kotona. Olin pitkään haaveillut smoothieiden ja tuorepuristettujen mehujen tekemisestä, mutta minimalistina pohdin jokaista ostosta pitkään ja hartaasti.
Olin ajatellut, että ostan blenderin vasta kun olen aivan varma, että sitä käytetään säännöllisesti. Vuosi sitten olimme kodinvahteina Australiassa ja siellä suristin ahkerasti vihannes- ja hedelmäsmoothieita oman puutarhan antimista.
Siellä päätin luopua ostoskammostani, kyllä meille nyt lopulta ostettaisiin jonkinlainen sekoitin kotiin palattuamme.

 

 

Minimalisti pärjää kokatessakin vähillä välineillä (TM)

Näilläkin välineillä syntyy maukasta evästä (TM)

 

Hedelmäsmoothie

Hedelmäsmoothie tulossa! (TM)

 

Mutta eihän me palattu. Päinvastoin vuokrasimme asuntomme, myimme loputkin tavaramme (keittiötarvikkeita ja huonekaluja jäi kyllä vuokralaisen käyttöön) ja palasimme maailmalle.

Ei mahdu blenderi reppuun, ei.
Sen sijaan voi vuokrata keittiöllisiä asuntoja.
Äkkiä sitä tottuu valmistamaan ruokaa niillä välineillä mitä talo tarjoaa.
Illallinen katetaan samaan pöytään, minkä ääressä työskentelemme ja nautimme talon tarjoaman aamiaisen.

Kokkaamme mielellämme kotona, ravintolaruokiin kun kyllästyy hyvin nopeasti.
Itse kokaten säästää tietenkin myös rahaa.

Majatalossamme on kolme vuokrattavaa huonetta.
Jaamme keittiön yhdessä naapureidemme kanssa. Tosin muut asukkaat käyttävät sitä hädin tuskin koskaan.
Paitsi eräänä iltana saksalainen naapurimme oli pöllinyt paistinpannun ja lukittautunut sen kanssa huoneeseensa.
Kaupat olivat jo kiinni ja meillä illallista varten ainoastaan munakastarpeet.
Tuli sitten paistettua elämäni ensimmäisen kerran munakas kattilassa.
Ei se kauniilta näyttänyt, ennemminkin epämääräiseltä kokkelilta, mutta ihan hyvältä maistui kuitenkin.

Toisena iltana kurja naapurimme oli paennut huoneeseensa kokkiveitsi muassaan.
Mitäpä siitä, onnistui se possun nirheäminen fileerausveitselläkin.
Huoneemme oven kuitenkin lukitsimme yöksi, kun ei ihan valjennut miksi saksalainen hiippaili tontilla kokkiveitsi muassaan.
Ihan kiva tyyppi se kyllä oikeasti oli. Suomalaisistakin kertoi kovasti pitävänsä.

Minimalisti aamiaisella

Talo tarjoaa joka aamu erilaisen balilaisen aamiaisen (TM)

 

Aamiaispöydästä toimistoksi (TM)

 

Paljonko on paljon vaatteissa?

Arkirutiineihimme kuuluu luonnollisesti myös pyykkäys. Toisin kuin yleensä koti-Suomessa, pesu suoritetaan vaate kerrallaan pienessä lavuaarissa, eikä pyykkikoneessa.
Useita vaatekertoja ei tarvitse, kun pesee päivällä päällä olleen asun ennen nukkumaanmenoa ja ripustaa yöksi kuivumaan. Aamulla on taas kuivaa ja puhdasta ylle.
Paitsi täällä, missä pyykkitelineelle mahtuu kyllä muutama vaate kerrallaan, mutta kuivuminen vie helposti useamman päivän ilmankosteuden vuoksi.
On jännää seurata kuivuuko paita ennen kuin se homehtuu.
Tämä ei ole vitsi. Ismo juuri jynssää kylpyhuoneessa reppuaan, mikä on ehtinyt homehtua pari viikkoa huoneessamme tyhjän panttina lojuttuaan, vaikka se onkin sinne kuivana kannettu.

Vielä ei olla silti jouduttu alasti kaupungille lähtemään, vaan on onnistuttu saamaan aina joku vaatekerta ajoissa kuivaksi.
Koen pelkästään elämää helpottavaksi kun tiedän mikä vaate on pyykissä, mikä kuivumassa ja mikä taas puhtaana.

Ei tarvitse käyttää aikaa sen miettimiseen, mitä tänään pukisi päälleen, kun valinta osuu automaattisesti siihen puhtaaseen ja kuivaan.
Tai säätilaan sopivaan.

Repusta löytyy vajaat parikymmentä vaatetta ja niillä pärjätään pakkasista helteisiin, vapaista työtapaamisiin.
Töihin mennään pitkissä housuissa ja silittämättä siistissä kauluspaidassa, vapailla Ismo kulkee shortseissa ja minä mekossa.
Vaellusvaatteita käytetään joogatunneilla, patikoidessa ja matkatessa.

Minimalistina nautin siitä, etten joudu enää säilyttämään suurta tavaramäärää, vaan saan elää pienen repun varassa. Kaikki kulkee kevyesti mukana.

Turhan materian karsiminen on usein helpoin tapa aloittaa elämän yksinkertaistaminen.
Kun tavarakaaos ei stressaa ja aiheuta päänsisäistä kaaosta, vapautuu aikaa tärkeämpien asioiden pohtimiselle.

Minimalisti illallismekossa (IL)

Tyypilliset illallisasumme (IL)

Matkalla ravintolaan (TM)

Itse balilaisesta elämänmenosta voit lukea enemmän Ismon edellisestä blogauksesta.

X