Teksti:
Ismo Lehtonen

Bussimme kiitää halki Lounais-Ranskan. Pyreneiden vuoristo kohoaa jylhänä vasemmalla ja tie nousee yhä ylemmäs. Välillä vuorten ja tien välillä näkyy maalaislinna tai vanha kirkko. Atlantin rannikko lähestyy ja olemme saapuneet baskialueelle. Pieni Sèten satamakaupunki, josta aamulla junalla lähdimme ja sen vieressä isompi Montpellier ovat jo kaukana, toisen meren rannalla.

Vietimme viikon syysloman Palavas-les-Flot’n rantakaupungissa Montpellierin edustalla. Harva suomalainen lienee siitä kuullut, vaikka se on vallan viehättävä lomakohde pikkukujineen, kauppoineen, mereneläviä tarjoavine ravintoloineen, keskustaa halkovine jokineen ja kalastajasatamineen. Ja tietysti loivaa hiekkarantaa riittää kilometrikaupalla. Ranskalaiseen tapaan ihmiset asettuivat sille aurinkoa palvomaan pyyhkeiden päälle ja pienten hiekkaan tökättävien aurinkovarjojen alle.

 

Palavas-les-Flots on hyvä lomakohde.

Joki on Palavas-les-Flotsin sydän. © IL

 

Itse asiassa koko Palavas-les-Flot on rakennettu kapealle, valtavan pitkälle hiekkasärkälle, jolle mahtuu muutama muukin taajama. Alue muodostaa ainutlaatuisen ekosysteemin, jossa särkkä erottaa toisistaan meren ja jonon pieniä järviä. Pienet joet yhdistävät järvet mereen ja toisiinsa varsin mutkikkaana verkostona.

Paikka on tietysti luontoparatiisi, jossa asustaa muun muassa vaaleanpunaisia flamingoja.
Myös Sète sijaitsee tällaisen järven ja meren välissä. Montpellierin keskustasta Sèteen pääsee junalla vartissa ja hiekkarannoille raitiovaunulla ja bussilla alle tunnissa.

Palavasista siirryimme Montpellieriin, jossa kävimme ensi kertaa kolme vuotta sitten, silloin puolentoista viikon rupeamalla.
Pieni asuntomme sijaitsi tällä kertaa vanhankaupungin vieressä, vanhan talon sisäpihalla. Kun kapusimme portaita ylös toiseen kerrokseen, meitä tuijotti vastapäiseltä terassilta jättimäinen kissa. Sen silmät paloivat ja ilme tuntui sanovan, että tapan teidät nukkuessanne, niin kuin kaikki ne edellisetkin. Muita asukkaita ei näkynyt missään. Suljimme ovet visusti yöksi, vaikka muuten istuskelimme terassillamme.

 

Montpellier tarjoaa silitettäviä kissoja.

Kissa asettui lopulta mukavasti tuoliimme. © IL

 

Olimme kuitenkin jo löytäneet kaupungilta todella pikkuruisen ja todella hyvän, yksinkertaista ruokaa tarjoavan bistron, jonne suunnistimme tuoksun perusteella. Pian löysimme myös hyvän hampurilaispaikan, lempibaarimme, jonka terassi on aukiolla puun alla ja valokuvagallerian, jossa myös kävimme kolme vuotta sitten.

Vanhakaupunki on vanhaksikaupungiksikin tunnelmallinen, ilmapiiri ystävällinen ja rento. Sen kuvetta kulkee bulevardi, jota reunustavat palmut ja ajavat modernit raitiovaunut. Pikkukujat ovat täynnä bistroja ja putiikkeja.

Kolmantena päivänämme Montpellierissa tapahtui ihme: Talomme ihmiset nousivat kuolleistaan, avasivat ikkunaluukkunsa, alkoivat soittaa ja laulaa ja tervehtivät iloisesti ohi kulkiessamme. Kissa oli luopunut mahdollisista synkistä aikeistaan ja ilmestyi ovemme taakse naukumaan saadakseen silityksiä. Saihan se, tietysti.

Montpellier teki jälleen hyvän vaikutuksen ja olimme iloisia paluustamme. Olisimme jääneet vielä hieman pidemmäksikin aikaa, mutta edullista majoitusta ei ollut enää saatavilla, joten asettauduimme pariksi päiväksi hotelliin Sèteen. Sètellä on erityinen paikka sydämessämme. Silloin kolme vuotta sitten huristaessamme junalla sen ohitse Tanja kysyi, mitä haluaisimme kotoa mukaan, jos nyt hyppäisimmekin junasta pois ja asettuisimme johonkin noista pienistä taloista kanavan varrella. Nyt kolme vuotta myöhemmin olemme sen päätöksen joutuneet tekemään.

 

Sète ja Montpellier ovat lähes vierekkäin.

Sète on pienten jokien jakama satamakaupunki. © IL

 

Työaikataulut alkoivat kuitenkin painaa päälle ja nyt olemme jälleen uusilla seuduilla, Ranskan ja Espanjan rajalla. Aamulla heräsimme Oksitaniassa, joka käsittää suunnilleen koko Lounais-Ranskan ja jossa on oma kulttuuri ja jopa oma kieli. Illalla menemme nukkumaan Baskimaassa, jossa vasta oma kieli ja kulttuuri onkin, vaikka espanjallakin pärjää. Uudet kulttuurit ovatkin yksi matkustamisen parhaista puolista, mutta baskia emme lupaa opetella kiitoksen sanomista ja hyvän päivän tervehdyksiä enempää.

X