Niš - Rooman keisarihautomo ja Etelä-Serbian helmi

Lauantai-ilta ruokaravintolassa. Pöytä notkuu ruokavateja, bändi soittaa kansanlauluja. Ravintolayleisö taputtaa musiikin tahtiin ja nousee välillä seisomaan ja tanssimaan. Pöytäseurueessamme kaikilla on edessä lasillinen kvitteniviinaa, jolla nostellaan maljoja vähän väliä. Meidän kahden lisäksi muita ulkomaalaisia ei näy. Paikkakunta on Serbian kolmanneksi suurin kaupunki Niš maan kaakkoisosassa.

Yksi pöydän herkkuvadeista. © IL

Niš ei välttämättä sano monelle suomalaiselle mitään, mutta tämä Euroopan vanhimpiin kuuluva kaupunki oli antiikin aikana merkittävä ja antoi maailmalle miehen, jonka ansiosta tai syystä kristinusko lähti leviämään maailmaan. Kaupunki oli silloin nimeltään Naissus ja mies Konstantinus Suuri, kavereiden kesken Flavius Valerius Aurelius Constantinus Augustus.

Vuonna 272 syntynyt Konstantinus syntyi Naissuksessa korkea-arvoisen roomalaisupseerin ja keisarinnan lapseksi, eikä kastattanut itseään kristityksi kuin vasta kuolinvuoteellaan vuonna 337. Vielä hänen isänsä esimies, keisari Diocletianus, vainosi ankarasti kristittyjä.

Konstantinus antoi kuitenkin vuonna 313 Milanon ediktin, jolla moinen puuha yksiselitteisesti kiellettiin ja valtakunnan eri uskonnot asetettiin tasa-arvoiseen asemaan.

Tämä oli lähtölaukaus kristinuskon vakiintumiselle ja leviämiselle valtavassa valtakunnassa, semminkin, kun Konstantinus oli sille muutenkin erittäin myötämielinen.

Konstantinuksen aikana Rooman valtakunta kohosi vielä kerran entiseen mahtiinsa ja kukoistukseensa, minkä takia antiikkifanit myöhempinä vuosisatoina fanittivat myös Konstantinusta. Niš on muistanut suurta poikaansa muun muassa nimeämällä lentokenttänsä hänen mukaansa.

Nišava-joki virtaa Nišin halki. © IL

Deset minuta, kymmenen minuuttia, kuuluttaa bussikuski. Olemme puolimatkassa Belgradista Nišiin ja on vessa- ja tupakkatauon aika. Bussikuskit eivät ainakaan näillä kulmilla Balkania polta enää työpaikallaan, kuten vielä joku vuosi sitten.

Parkkipaikalla seisoo kreikkalaisia ja itävaltalaisia rekkoja.

Belgradin ja Nišin välinen matka on maanteitse noin 240 kilometriä ja bussilla matkaan kuluu yleensä reilut kolme tuntia. Henkilöautolla ajaa paljon nopeammin ja kesäisin tie onkin täynnä Kreikkaan lomalle matkaavia serbejä. Julkinen liikenne on kuitenkin suosittua ja bussi täpö täynnä.

Matkustimme Nišiin ystävämme Dobrilan kutsusta. Olimme muutenkin halunneet käydä kaupungissa ja ylipäätään nähdä Serbiaa laajemminkin, joten otimme kutsun mielihyvin vastaan.

Olemme jälleen reissussa kevyin kantamuksin. Reppuuni ja Tanjan matkakassiin sujahti itse asiassa läppäreiden lisäksi suurin osa vaatevarastoamme, mutta ne tuntuvat silti tyhjiltä ja keveiltä.

Moottoritie on nopea, mutta keväiset tasankomaisemat tylsät. On kuitenkin kiehtovaa ajatella, että samaa reittiä marssivat jo kaksi tuhatta vuotta sitten myös roomalaiset legioonat, kansainväliset kauppiaat ja kaikenkarvaiset matkalaiset.

Niš perustettiin vuonna 279 e.a.a. ja roomalaiset valtasivat sen 75 e.a.a. Noin sata vuotta myöhemmin he rakensivat Singidunumin, nykyisen Belgradin, ja Naissuksen eli Nišin välille tärkeän valtatien, Via Militarisin.

Niš oli ja on merkittävä risteyskaupunki, sillä sieltä tie haarautuu kaakkoon kohti Sofiaa, Istanbulia ja aina Lähi-Itään saakka ja toisaalta etelään, nykyisen Pohjois-Makedonian halki Kreikkaan.

Istanbulhan tunnettiin pitkään nimellä Konstantinopoli, jollaiseksi Konstantinus sen vähemmän vaatimattomana miehenä nimesi.

Ei ollut sattuma, että Nišissä, keskellä nykyistä Balkania, syntyi Konstantinuksen lisäksi kahdeksan Rooman ja Bysantin keisaria. Todellinen keisarihautomo siis.

Serbiassa perinteiset ravintolat tunnetaan yleisesti nimellä kafana. Nišin leveysasteilla ne tunnetaan kuitenkin turkkilaisella termillä mehana ja sellainen on myös lauantai-illan ravintolamme Nišlijska mehana, eli nišiläinen mehana.

Bändi soittaa pöytämme takana ja kahden pöydän välissä on niin ahdasta, että tarjoilijan mennessä ohi joutuu basisti lopettamaan hetkeksi soittamisen.

Naapuripöydässä juhlitaan syntymäpäiviä, joten se saa yhtyeeltä erikoishuomion. Meidän pöydästämme annettu tippiseteli varastoidaan haitarin palkeiden väliin.

Jos ihmisillä on mielikuva balkanilaisesta illanvietosta, niin se on todennäköisesti juuri tällainen.

Dobrila tiedustelee, haluammeko maistaa paistettuja possunaivoja ja tokihan me haluamme. Hyviä ovat.

Nišistä saa muun muassa paistettuja ja leivitettyjä possunaivoja. © IL

Seuraa herzegovinalainen laulu, jolloin puolet seurueestamme singahtaa pystyyn ja alkaa lyödä tahtia.

Emäntämme Dobrila on nimittäin syntyisin Kroatian serbi ja hänen ystävättärensä Herzegovinasta. Porukkaamme kuuluvat lisäksi tämän tytär ja toinen ystävätär, joka on kotoisin Nišistä.

Dobrila ja hänen kaverinsa saapuivat kaupunkiin pakolaisina Jugoslavian hajoamissotien aikaan vuonna 1991. Vanhan kotiseudun kappale saa heidät laulamaan takuuvarmasti mukana.

Pakolaiset majoitettiin isoon talovainajaan, jota asukkaat alkoivat kutsua Colosseumiksi. Suomeen Dobrila muutti vuonna 2000, mutta käy Nišissä edelleen säännöllisesti.

Kysymme, mistä laulut kertovat. ”Elämästä ja rakkaudesta, kuten laulut aina”, vastaa Dobrila. 

Historia eri muodoissaan on Nišissä vahvasti läsnä, mutta ei kaupunki mikään pelkkä ulkoilmamuseo ole. Historiallisia nähtävyyksiä siellä kyllä on, ja jotkut niistä kertovat karmaisevaa tarinaa.