Onko lentomatkustaminen syntiä?
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra julkaisi tammikuussa elämäntapatestin, jonka avulla voi selvittää vuotuisen hiilijalanjälkensä ja elämäntapansa vaikutukset siihen. Tein sen muutama päivä sitten ja sain tulokseksi 7100 kg, mikä on hieman alle testin tehneiden suomalaisten 7400 kilogramman keskiarvon. Yli puolet tuottamastani hiilidioksidista tuli matkustamisesta ja siinä ylivoimaisesti suurin tekijä oli lentomatkustaminen.
Kun asuimme vielä vakituisesti Helsingissä, lensin itse ehkä muutaman työlennon vuodessa ja lisäksi lentelimme lomilla melko ahkerasti. Tanja lensi työn puolesta jopa 40-50 lentoa vuodessa. Lentämiseen oli sama syy, kuin varmasti useimmilla: aikapula. Jos haluaa lomalla naapurimaita pidemmälle, ei lyhyehköllä lomamatkalla voi juuri junailla. Sama päti työmatkoihin, joilla aika vasta kortilla olikin, ja toiselle puolelle maapalloa on hankala lähteä töihin rahtilaivalla. Lentomatkustaminen on nykyään myös usein edullisin tapa.
Tiemme Belgradiin käy useimmiten Wienin lentokentän kautta. © IL
Pitääkö sitä sitten lennellä ympäriinsä? Eikö voisi pysytellä kotimaassa tai lähialueilla tai korkeintaan ottaa laivan?
Useimmille lentomatkustaminen ei varmasti olekaan aivan välttämätöntä. Lomailla toden totta voisi kotimaassakin, tai käydä laivalla Virossa, Venäjällä tai Ruotsissa, ehkä Latviassa tai Saksassa. Laivailu tosin aiheuttaa usein enemmän päästöjä kuin lentäminen, eikä autoiluakaan kovin päästöttömäksi voi kutsua, jos siis matkustella aikoo. Junalla liikkuminen sentään on melko vähäpäästöistä, yleensä.
Kaukomaille, tai ainakin kauemmas Eurooppaan, lähdetään kuitenkin lomalle siksi, että halutaan matkustaa johonkin varmasti lämpimään ja ennen kaikkea siksi, että halutaan irti arjesta. Toisessa maassa ja vieraassa kulttuurissa pääsee pois totutuista kuvioista. Pääseehän niistä lähempänäkin, mutta maailma on avara ja ihmeitä täynnä, ja jos on mahdollisuus päästä niitä itse tutkimaan, niin miksei?
Kaikki eivät myöskään matkusta huvikseen. Omassa työssämmekin meidän pitää mennä paikan päälle jutuntekoon. Vaikka haastattelun vielä voisikin jotenkin hoitaa sähköpostilla, niin kuvia sillä ei voi ottaa.
Kari Enqvist käsitteli lentomatkustamisen ongelmaa Ylen kolumnissaan toukokuussa ja hänen päätelmänsä oli, että vaikka lentämistä olisi syytä vähentää, on vähentämisen vaikutus hiilidioksidipäästöihin mitätön. Nelihenkisen perheen edestakainen lomalento Thaimaahan kyllä tupruttaa ilmaan erään arvion mukaan lähes 13 tonnia hiilidioksidia, mutta se toinen lapsi puolestaan tuottaa saman arvion mukaan kuusikymmentä tonnia lisää, vuodessa.
En kuitenkaan edes harkitse niuhottavani yhdellekään toisen tai vaikka kolmannen lapsen hankkineelle tai sellaista harkitsevalle hänen valinnastaan. Ilman lapsia loppuisivat niin omat kuin vieraat kulttuurit. Sen sijaan yritämme itse vähentää lentämistä. Olemme pyrkineet viime aikoina pysyttelemään yhdessä paikassa mahdollisimman pitkään, mikä on tärkeää paitsi puhtaasti jaksamissyistä, myös ekologista.
Kun nyt olemme pysyvästi maailmalla on meillä myös enemmän aikaa matkustaa kuin ennen. Niinpä emme viime syksynä lentäneet Helsingistä Japaniin, vaan otimme ensin junan Siperian halki Vladivostokiin ja lensimme sieltä Tokioon. Matka vei kuukauden. Japanin sisällä kuljimme junalla, yhtä edestakaista bussimatkaa lukuun ottamatta.
Ajvar-tahna on paikallisruokaa täällä, purkissakin. © IL
Yritämme muutenkin pitää kulutuksemme järkevänä. Suomessa sähkölaskumme oli reilu puolet samankokoisten asuntojen keskiarvosta, vaikka emme totisesti ole mitään luddiitteja tai viihdy ikuisessa pimeydessä. Matkustaessa pyrimme käyttämään paikallisia tuotteita ja palveluja, majapaikkojen valinnasta alkaen. Yritämme mahdollisuuksien mukaan saada keittiön käyttöömme ja tehdä ruokaa itse, paikallisista raaka-aineista.
Kokonaan emme pysty lentämistä jättämään, emmekä suoraan sanoen edes halua, ihan taloudellisista syistäkin. Lentomatkustaminen tullee muodostamaan jatkossakin ikävän ison siivun hiilijalanjäljestäni, mutta tietysti mitä pienempi siivu, sen parempi. Olen toki tyytyväinen siitä, että elämäntapamme on muuten vähäpäästöinen, mutta ihmisen pitää pyrkiä aina kohti parempaa. Haluamme myös tehdä työstämme paikkariippumattoman, mikä olennaisesti vähentäisi matkustusmääriämme, mutta haluamme edelleen nähdä uusia paikkoja ja vanhoja lempipaikkojamme uudelleen. Joillekin paikallaan pysyttelevämpi elämäntapa sopii, meille tämä.