Ostia tarjoaa rauhaa ja rantaelämää

Lyhyen Rooman keskusta -visiitin jälkeen oli suuntana Ostia, josta aloitimme Italian-kiertueemme. Ystäväperheemme oli lähdössä lomalle ja tarjosi meille paikkaa kissanvahtina huoneistossaan yli viikoksi. Otimme tarjouksen tietysti riemusta kiljuen vastaan. Ilmaisen asumisen lisäksi meillä olisi käytössä keittiö kaasuhelloineen, pyykkikone ja jopa kuivausrumpu, terassilla hiiligrilli ja vastapäätä sijaitsee hyväksi koettu kalaravintola. Ostia on rannalla sijaitseva Rooman esikaupunki, joten rantaelämäänkin olisi töiden salliessa mahdollisuus. Säät sallivat sen joka tapauksessa.

Ostia on puolen tunnin junamatkan päässä Porta di San Paolon rautatieasemalta, läheltä Circus Maximusta, Colosseumia ja mitä näitä antiikin aikaisia on. Sattumoisin Circus Maximuksen vieressä on myös FAO:n toimisto, jossa työskentelee Tanjan vanha koulukaveri. Aloitimme siis Ostian-matkamme yhteisellä lounaalla. Aikojen kiristymisen näkee siitä, että nykyään FAO:n edessä, Circo Massimon metron sisäänkäynnillä, seisoo vahdissa kaksi sotilasta ja metroasemalla päivystää kaksi lisää. Ylipäänsä virkavallan läsnäolo Rooman keskustassa on lisääntynyt silmiinpistävästi viiden vuoden takaiseen verrattuna.

Illallisella ystäväperheemme kanssa pohdiskelimme hetken Rooman joukkoliikennettä, joka on sinänsä varsin toimivaa. Uusin metrolinja C on saatu osittain valmiiksi 2014 melkein länsimetron aikataulussa ja Olkiluoto 3:n rakennustahdilla, linjanhan piti valmistua kokonaan jo vuonna 2000. Roomassa haasteena maan alle rakentamisessa on tietysti se, että joku ehti rakentaa sinne jo ensin pari tuhatta vuotta sitten. Kun metrorakentajan hakku ei kolahda joka iskulla peruskallioon vaan marmoriseinään, on työskentely tietysti hieman haastavaa, niin pehmeää kuin marmori olisikin.

Toimivuudesta huolimatta toivomisen varaakin jää. Ostian-juna kulki kuulemma ennen suoraan Terminiin, päärautatieasemalle, mutta kun Porta San Paoloon tuli metro, katsottiin junamatkustajien voivan kulkea loppumatkan keskustaan sillä. Eli Porta San Paolon asemalla keskustaan menijät vaihtavat Piramiden metroasemalla metroon.
Vaihtomatka ei ole kovin pitkä, sillä metro lähtee tismalleen samalta asemalta, kuin minne lähijuna tulee. Metroasema on silti katsottu aiheelliseksi nimetä eri nimellä kuin juna-asema, ehkäpä siksi, että lähellä sattuu olemaan runsauden pula muinaismuistomerkeistä, joiden mukaan nimetä.

300-luvulla rakennettu Porta San Paolo, joka on antanut nimensä lähijuna-asemalle. © IL

Eikä tässä vielä kaikki: Samassa yhteydessä on vielä valtion rautateiden asema Ostiense, josta pääsee halutessaan paikallisjunalla vaikkapa Vatikaanin tuntumaan Pyhän Pietarin asemalle (San Pietro). Tavalliselle turistille voi olla vaikea hahmottaa, että kaikki kolme eri nimistä asemaa ovat käytännössä yksi ja sama.

Joka tapauksessa hyppäsimme virallisesti metrosta ulos Piramidella ja lähijunaan sisään Porta San Paololla jatkaaksemme matkaa Ostiaan, tarkemmin sanottuna siis Lido di Ostiaan. Ostia oli antiikin Rooman satamakaupunki. Alue muuttui sittemmin malariasuoksi, joka kuivattiin viime vuosisadan alkupuolella ja Lido on nykyään rauhallinen lähiö ja etenkin roomalaisten suosima rantalomakohde.

Piramide on 100-luvulla rakennettu roomalaisen mahtimiehen hautamuistomerkki. Tarkkasilmäinen voi nähdä egyptiläisvaikutteita. © IL

Arkkitehtuuriltaan Lido di Ostia ei ole erityisen mielenkiintoinen, sillä rakennuskanta on uudehkoa ja melko yhdenmukaista, rannassa on muutama hieman vanhempi rakennus. Palveluita on riittävästi, paikka ei kuitenkaan ole aivan pieni. Loivasti syvenevällä hiekkarannalla kuulee käytännössä vain italiaa, paitsi silloin kun joku puhui meille. Sieltä löytyvät normaalit rantapalvelut, mutta laki takaa, että ihmisillä on vapaa pääsy rantaviivalle, hotellien tai ravintoloiden alueiden pitää olla hieman kauempana.

Koska meillä siis oli käytössä keittiö ja valtava kattoterassi aurinkotuoleineen, töitäkin riitti tehtäväksi ja kissaa piti paijata ja ukonilmalla lohduttaa, emme käyneet lopulta kovin paljon ulkona. Rannalla kävimme kahdesti, ravintolassa kerran. Hyvin varustettuun supermarkettiin oli viiden minuutin kävelymatka, joten ostokset oli helppo tehdä. Kahtena ensimmäisenä iltana itse asiassa söimme kotona samaa, jonka makuun Rooman keskustan ravintolassa viimeisenä iltana pääsimme, eli pasta cacio e pepeä, se kun vaan on niin hyvää.

Välillä ehti terassille nauttimaan auringostakin. © IL

Ystäviemme palattua kotiin saimme muuttaa vielä muutamaksi päiväksi asumaan vierashuoneeseen, jonne muutti käytännössä myös kissa. Saimme nauttia roomalaisesta vieraanvaraisuudesta majoituksen lisäksi myös ruuan muodossa. Esimerkiksi omalla parvekkeella kasvaneista basilikoista tehty ligurialainen lounaspesto vei todellakin kielen mennessään. Paluu Rooman keskustaan koitti lopulta vasta kahden viikon kuluttua.