Paluu hostellielämään

Jaa kaverilleTilaa Seura

Uudessa-Seelannissa siirrymme taas astetta yksinkertaisempaan elämään, kun palaamme pitkästä aikaa hostellielämään ja luonnon helmaan.

Pitkien lentojen ja sen jälkeen päivän mittaisen bussimatkan jälkeen olo on uuvahtanut.
Päätämme syödä illallista ennestään tutun ketjun melkein naapurissa sijaitsevassa pubissa.
Aamiaista olimme syöneet jo Aucklandin kentällä odottaessamme seuraavaa Rotoruaan lähtevää bussia viiden tunnin ajan.

Ulkona syöminen kalliissa Uudessa-Seelannissa romuttaa budjetin nopeasti.
Ensimmäisen päivän pubiaamiaiseen ja -illalliseen kului satanen, vaikkemme syöneet mitään bageleita ja hampurilaisia ihmeellisempää.
Toisena päivänä palaammekin talouskuriin ja simppeliin kotikokkailuun, kuten Balillakin usein teimme. 
Kunnon ruuat kaupasta neljäksi päiväksi maksoivat kolmisenkymmentä euroa, vaikka mukana oli myös perjantain grillijuhliin varatut viinit.
– Iloksemme olimme huomanneet hostellimme järjestävän sellaiset asukkailleen, maksutta.
Lompakko kiittää.

Aamiainen

Suhteellisen arvokas aamiainen Aucklandin lentokentällä (TM)

 

pubiruokaa

Illallinen Rotoruassa (TM)

 

Huoneessamme on vain kaksi pistorasiaa ja meillä kasapäin työvälineitä ladattavaksi.
Aamulla yksi kämppiksistämme pakkaa tavaransa ja lähtee, vapauttaen toisen pistorasian. Hyökkään verkkovirran ääreen kuin haukka.
Kevyt matkavarustuksemme sisältää vain yhden pistokesovittimen, mutta siihen saa onneksi kiinni yhden verkkovirtapistokkeen ja kaksi usb-piuhaa.

Garderobinikin kaipaisi uutta vaatetta: Olin unohtanut, että nukumme jälleen kahdeksan vieraan tyypin kanssa samassa huoneessa, joten yöpaidalle on tarvetta. Onneksi en heittänytkään pois lähes puhkikulunutta t-paitaani Balilta lähtiessä, kuten olin aikonut tehdä.
Vähän tavaran kanssa eläessä oppii yleensäkin kekseliääksi. Uutta ei hankita tarpeen yllättäessä, vaan kaikki olemassaoleva tavara on monikäyttöistä. Tarvittaessa yöpaitana toimii vaikka hostellin vuokrapyyhe, ja jos sellaisia ei ole tarjolla, oma t-paita saa toimia myös pyyhkeenä.

Arjen luksusta on hostellin kolikkopesula kuivureineen.
Balin sateiden aiheuttama homeenhaju vaatteissa saa kyytiä sillä välin kun istun pihalla töiden ääressä.

Hostellit ovat paitsi hyviä paikkoja tutustua ihmisiin, myös hauska tapa tutkia ihmisten käyttäytymistä ja suhdetta materiaan.
Dormeissa hämmästelen ihmisten valtavia pakaaseja ja aamulla kylpyhuoneessa hampaita harjatessani ihmettelen itsekseni miksi viereisen peilin edessä oleva nuori nainen harjaa hiuksensa kahdella eri harjalla.
Toisella puolella nainen sivelee kasvoihinsa aineita useista eri purkeista.
Välillä itseäni nolottaa poistua pikaisesti hampaat harjattuani ja kammattuani hiukseni viisipiikkisellä.
Seuraavaksi pohdin miksi se hävettää. Olen kuitenkin suihkunraikas ja siisti.
Ilmeisesti yhdessä laittautuminen, vaikka sitten vieraiden ihmisten kanssa, lisää sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Koen erilaisuutta kun en minimalistina osallistu näihin riitteihin.

Kylpyhuoneista puheenollen; Uuden-Seelannin erikoisuuksiin kuuluu suihkujen yksiotehanat, joita yleensä on vain yksi, mutta toisin kuin monissa muissa maissa, täällä siitä ainoasta tulee kuumaa vettä. Lämmittää mukavasti kylmillä keleillä, mutta välillä myös kärventää päänahan.

 

Paluu hostellielämään

Kimppakämpässä (TM)

 

Ensimmäinen päivä Rotoruassa menee tiukasti töitä järjestellessä.
Uuden-Seelannin nettiyhteydet ovat varsin huonot, joten majapaikkaa valitetessa arviot wifistä syynätään tarkasti. Olemme myös ostaneet paikalliset sim-kortit, joiden noin viidentoista euron hintaan kuuluu yksi gigatavu netin käyttöä. On se kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin suomalaisen liittyvän yli yhdentoista euron hinta per megatavu EU:n ulkopuolella.
Töitä tehdessä gigan saa hupenemaan hetkessä, joten pääsääntöisesti olemme ilmaisten wifien varassa. Omaa datasiirtoa käytetään lähinnä paikkaa vaihtaessa akuuttien asioiden hoitamiseen.

Tulomatkalla bussin ikkunasta oli nähnyt pienen pintaraapaisun Uuden-Seelannin upeasta luonnosta. Ottaakin koville jäädä hostellin aulaan töitä hoitamaan, kun tietää läheltä löytyvän mielettömiä patikointimaastoja.
On kuitenkin maltettava mielensä ja istuttava sitkeästi läppärin äärellä.

Uuden-seelannin luontoa

Matkan varren maisemia (TM)

 

Yleensä järjestän työtapaamiset ja haastatteluajat jo ennen maahan saapumista.
Samaa yritin nytkin, ilman tärppejä.
Muiden kiireiden ohella en kuitenkaan stressannut asiasta suuremmin Balilla toimistoa pitäessämme. Tiesimme kokemuksesta kiwien vastaavan huonosti sähköposteihin, mutta olevan kohdatessa todella auttavaisia ja vieraanvaraisia.

Viime vuonna olimme etsineet Couchsurfingin kautta Uuden-Seelannin majapaikkoja ennalta, turhaan.
Lopulta kuitenkin kiersimme eteläsaarta julkisen liikenteen heikon kattavuuden vuoksi liftaten ja jotkut meille kyydin tarjonneet majoittivat meidät matkan varrella kodeissaan.
Lisäksi kuskimme saattoivat poiketa suurestikin alkuperäiseltä reitiltään vain viedäkseen meidät haluamaamme kohteeseen.

Eräälle majoittajalle kerroimme kuinka Couchsurfing -pyyntöihin ei saanut vastauksia. Hän vahvisti oletuksemme naurahtaen, että emme me uusiseelantilaiset tarvitse mitään sovelluksia, BlaBlaCareja ja Couchsurfingeja, me autetaan silloin kun joku apua tarvitseva osuu kohdalle.
Tällä kertaa palasimme suoraan hostellielämään sohvasurffausmajoitusta kyselemättä.

Ilma on kaunis, joten siirryn hostellin tarjoaman aamukahvin ja läppärini kanssa sisäpihalle.
Wifi ei sinne asti ylety, mutta kirjoittaessani en sitä tarvitsekaan.
Ehdin istua kylmänkuulaassa aamuilmassa puolisen tuntia, kun seuraani liittyy hostellin paikallinen työntekijä.
Hän kysyy millaisia suunnitelmia meillä on tälle päivälle.
Vastaan, että niin paljon kuin mieleni tekisikin kertoa, että menemme patikoimaan, katselemaan geysireitä ja kylpemään kuumiin lähteisiin, joudun vastaamaan, että istun koko päivän tässä työskennellen.

Hän kyselee työstämme ja millaisia kontakteja etsimme. Annan hänelle pari esimerkkiä ja nainen keksii meille muutaman hyvän haastateltavan kuin apteekin hyllyltä.
Lisääpä siihen vielä yhden kontaktin Balilta, minne olemme pian taas palaamassa.
Alle minuutissa hän on myös kutsunut yhden näistä ihmisistä Facebook-kaverikseni.
Kiwit ovat jälleen antaneet maineelleen vastinetta.

 

Etätöissä

Toimisto Rotoruassa (TM)

X