Parturikäynti ankkuroi matkalaisen arkielämään
Pitkällä matkalla oleville parturikäynti tai kampaaja tulee usein ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi. Tämä riippuu tietenkin hiusmallista ja omista tottumuksista, mutta esimerkiksi omille lyhyille hiuksilleni parturikäynti kerran kuukaudessa on sopiva tahti.
Parturikäynti on myös tapa tutustua paikalliseen arkielämään ja pitkällä loma-tai työmatkalla olevat se ankkuroi normaaliin elämänmenoon. Tuolissa istuessa voi rentoutua hetkeksi ja unohtaa maalliset murheet lopputulosta odotellessa.
Jos parturin tai kampaajan kanssa löytyy yhteinen kieli, tai edes auttava sanavarasto, voi samalla turista mukavia.
Samalla voi tarkkailla muita asiakkaita ja vertailla vaikkapa eroja kotimaan partureiden tai kampaajien työskentelytyyliin tai liikkeen sisustamiseen ja varustukseen.
Suomessa minulla oli varhaisteini-ikäisestä lähtien aina vakioparturi, joka tosin vaihtui asuinpaikan mukaan. Viimeiset kymmenen vuotta tai ehkä kauemminkin paarustin Helsingissä kerran kuussa Lapinlahdenkadulle viemään hiukseni Sabrinan leikeltäväksi. Asetuttuaan Helsinkiin Tanja löysi vakiokampaajan Tallinnasta, jossa kävimme tiheästi.
Kun Tanja oli ottamassa leikkuuta ja värjäystä Estonia Puiesteella, kävin kävelyllä ja sen päälle oluella läheisessä City Pubissa.
Ensimmäinen parturikäynti ulkomailla oli omalla kohdalla muistaakseni Montpellierissa 2015, kun vietimme Etelä-Ranskassa viisi viikkoa. Kävimme molemmat samalla hiusmuotoilun ammattilaisella lähellä asuntoamme ja treenasimme samalla vaatimatonta ranskantaitoamme.
Sen jälkeen olen istunut parturintuolissa ainakin Australiassa, Balilla, Italiassa ja tietysti Belgradissa. Bilbaossa syksyllä otimme pikaisen hiustenleikkuun lähtöpäivänä ennen lentokenttäbussille kiirehtimistä. Albanian Durresissa istahdimme myös molemmat parturi-kampaajan tuoliin.
Tanjan kampaus tehtiin Balin Sanurissa partaveitsellä. © IL
Marokon Fesissä olimme matkalla kuvaamaan yhtä medinan porteista auringonlaskun aikaan, kun sivukujalla reipas nuorimies tuli tarjoamaan parturointia. Oletimme, että homma sujuu nopeasti ja tukkani tosiaan kaipasi lyhentämistä, joten mikäs siinä sitten.
Nuorukainen osoittautui ystävälliseksi ja innokkaaksi, mutta taidoiltaan harjoittelijaksi. Parturiliikkeen sohvalla lojui hänen mentorinsa, joka kolmen vartin vääntämisen jälkeen tuli ja hoiti homman viidessä minuutissa valmiiksi.
Tässä vaiheessa meillä alkoi olla jo todella kiire kuvaamaan ja kun nuorukainen kysyi, haluanko myös parranajon, vastasin tietysti ei. Joten sain parranajon. Koko lysti ei kyllä maksanutkaan kuin vajaan eurovitosen.
Siperian-junamatkallamme Krasnojarskissa meillä oli ongelmia vuokraamamme asunnon kanssa. Se ei esimerkiksi sijainnut siinä osoitteessa, kuin piti. Kyseisessä talossa oli kuitenkin kauneushoitola ja kävimme kysymässä, saammeko ladata puhelimien akkuja soittaaksemme vuokrafirmaan.
Saimme paitsi latausluvan, myös kahvia.
Omistajarouvat kyselivät innokkaasti matkastamme ja tunnelma oli kaikkiaan niin ystävällinen, että Tanja päätti ottaa hiustenvärjäyksen sillä aikaa, kun kävin selvittelemässä asuntoasioitamme. Tulos oli hyvä ja hintakin kohtuullinen.
Täällä Belgradissa onnistuin ensimmäisenä kesänä löytämään näiltä kulmilta vain kampaamon, joka ei siis ollut parturi. Omistaja toki suostui leikkaamaan hiukseni, kun kauniisti pyysin.
Emme kyllä sinä kesänä nähneet lähiseudulla kaikkea muutakaan, mitä täällä on. Esimerkiksi lähin läpi vuorokauden auki oleva kauppa on vain viiden minuutin kävelymatkan päässä ja toisessa suunnassa on kulman takana erityinen viinikauppa. Molemmat bongasimme viimeisenä päivänä ennen lähtöä Suomeen.
Viime vuonna sitten hoksasin senkin, että parilla lähikadulla on myös melkoinen kirjo parturi-kampaamoita ja partureita. Kokeilin kantabaarimme vieressä olevaa trendipaikkaa, mutta en ollut lopputulokseen kovin tyytyväinen. Niinpä piipahdin pieneen parturiliikkeeseen ison Despota Stefana -kadun varrella ja totesin, että tässä se on, vakioparturini Belgradissa.
Kahden naisen pitämä paikka on mukavalla tavalla vanhanaikainen. Sisustus voisi olla 50-luvulta ja hiustenleikkurit ovat johdolla kiinni pistorasiassa, eivät ladattavia. Ikkunaa reunustavat raskaat verhot. Toisella seinustalla on kaksi vanhaa parturintuolia, toisella keinonahkainen penkki vuoroaan odottaville ja pieni pöytä, jolla on iltapäivälehtiä.
Vaikka parturit ovat nopeita, leikkuuta pitääkin yleensä jonottaa, eikä ihme, sillä palvelu on ystävällistä ja jälki hyvä. Saksien ja koneen jälkeen viimeistely suoritetaan vielä partaveitsellä ja ripauksella talkkia.
Parturoitu pää, Belgrad 2019. © IL
Parturikäynti on arkipäivän minimalistinen ilo, jonka voi halutessaan kokea oikeastaan missä päin maailmaa tahansa. Itselleni on sanoinkuvaamaton nautinto, kun näen peilistä, kuinka korvien päälle kasvaneet hiukset saavat äkkilähdön hieman liian pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen.
Miehet saavat rentoutushetkensä usein vieläpä pikkurahalla, mutta naiset joutuvat pulittamaan kampaajalla käynnistä yleensä enemmän. Kielimuuri harvoin on este palvelun käyttämiselle, joten jos matkalla aikaa jää, käykää hoidattamassa päänne. Ulkomuodon lisäksi usein piristyy myös mieli.
Lähtee raiteelta kaksi -blogi siirtyy toukokuun jälkeen Seuran sivuilta omalle sivustollemme Please Be Seated for Take Off. Yksinkertaisesta elämästä ja minimalismista voi lukea myös Tanjan blogista Minimaattori.