Passi ja monta hammasharjaa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Halvatun hamsteri, kiroan itseäni, kun sullon noin viittätoista hammasharjaa reppuuni.
Japani on minulle erittäin rakas maa, mutta en koskaan voi käsittää sitä kulutuksen määrää. Vaatteita ostetaan jopa kombineista, aina auki olevista pikkumarketeista, kun päällä oleva paita vaikuttaa hikiseltä. Vanhanhan voi heittää roskiin. 130 miljoonaa kotimaan matkailijaa ostaa jokaisesta käymästään paikasta pientä tilpehööriä, täysin turhaa rihkamaa, muistoksi kolmen päivän lomastaan. Osakan kansainvälinen lentokenttä on rakennettu jätteistä kyhätylle tekosaarelle.
Minimalistia sattuu syvälle.

Rakkauteni Japaniin perustuu traditioiden romantisoimiseen; sieluni maisema on haahuilu japanilaisilla vuorilla, vaeltelu pitkin Naran vanhankaupungin autioita katuja.
Hämärät kujat paperilyhtyineen, hiljaisuus ja rauhallisuus. Ah, niin ideologista ja nautinnollista.
Sielu lepää yksin vaeltaessa, ruumis kuumassa lähteessä patikan jälkeen lojuessa.

Kanazawan vanhankaupungin kujia

Kaksi vuotta sitten vietin kolme kuukautta Japanissa kirjaprojektini merkeissä. Autuasta oli vuorilla, rauha vanhaa kirjallisuutta oman vuokra-asunnon yksinäisyydessä lukiessa.
Syksyllä palasin Ismon kanssa Japaniin, ajatuksenani kirjaprojektini edistäminen, siinä sivussa lehtijuttuja hengenpitimiksi väkertäen.
Toisin kävi, lehtiartikkelit nielaisivat käsittämättömän määrän aikaa. Yhteiskunnan epäkohdista ei hevin pukahdeta ulkopuolisille. Japani on saari. Monessa merkityksessä.

Työ ei mahdollistanut aikaa vuorista nauttimiseen, suurkaupungit nielaisivat työmatkaajat. Romantiikka haihtui, päivät muuttuivat hektisiksi, vapaat unohtuivat, jouluksi varattu kolmen päivän vuorientuijotteluvapaa liukeni käsiin työkeikkoja järjestellen. Kiireiseen yrittäjän arkeenkin tottuneelle suomalaiselle miljoonakaupunkien hektinen elämä oli liikaa. Tahti imaisi mukaansa. Työpäivät venyivät taas älyttömiksi.

Pahinta oli silti seurata ostoshysteriaa. Kaupunkilaisten tärkein harrastus tuntui olevan kuluttaminen ja ostaminen. Mihin ihmeeseen kaikki se tavara tungetaan pienissä tokiolaisasunnoissa?
Ainoa mahdollisuus on heittää turha pois. Metron portaissa katselin edelläkävelevää nuorta naista kalliin merkkilaukkunsa kanssa. Se kun oli talven muotiväreissä. Minne meni se aika, kun luksuslaukku ostettiin koko elämäksi? Mitä tuo nainen tekisi laukulleen kevään uusien trendivärien ilmestyessä katukuvaan? Tuskin hän sitä varastoisi kahdeksan neliön huoneeseensa.

Itsekin ostan Japanissa ollessani enemmän tavaraa kuin missään muualla. Mutta vain siksi, että keskitän ostokseni tiettyihin paikkoihin. Saippuat ostan Ranskasta, työvälineet Japanista.
Vaikka en sattuisikaan tarvitsemaan mitään, silti Japanista kertyy tavaraa käsittämättömiä määriä. Tavaraa jaetaan jopa ilmaiseksi. Kadunkulmissa ojennetaan ilmaisia nenäliinapaketteja, työvierailulla annetaan pieniä lahjoja. Muutaman viikon kuljetimme mukanamme kassillista origameja. Jouluna koristelimme hotellihuoneemme niillä. Sen jälkeen kyllä jätimme ne ilahduttamaan huonesiivoojaa.
Pari vuotta sitten tulin tunnetuksi lähikaupassani sinä outona ulkomaalaisena, joka ei huoli muovikassia, vaan kantaa mukanaan omaa kangaskassia ruokaostoksiaan varten, vaikka muovikasseja saisi ihan ilmaiseksi.

Päiväkotilasten meille askartelemia origameja

Tällä reissulla yövyimme viimeisen viikon tavoistamme poiketen hotellissa. Pidimme koko viikon ”Do not disturb” -kylttiä ovessa. Ei meidän lakanoita ja pyyhkeitä tarvinut vaihtaa päivittäin. Emme me tarvineet joka päivä uusia hygieniatuotteita suihkumyssyistä kampoihin ja hiuslenkkeihin. Silti joka aamu huoneemme ovenpieleen oli jätetty valtava muovikassi täynnä näitä tuotteita. Lähtiessämme jätimme jälkeemme muunmuassa neljätoista käyttämätöntä muovista hiusharjaa. Yhtäkään emme tarvinneet.

Inhoan tavaroiden hamstraamista yli kaiken, enkä harrasta matkamuistojen ostamista, mutta pienellä budjetilla eläessämme huomaan taistelevani järjen ja tunteen välillä. Vaikka en tarvitse suihkumyssyjä tai pesusieniä, niin tarvitsen hammasharjoja. En kuitenkaan koe tarvetta vaihtaa hammasharjaa joka päivä uuteen, joten pihiyden iskiessä otan mukaan ne ilmaiseksi huoneeseen kannetut. Hei, koko vuodeksi ilmaiset hammasharjat viikon asumisella!
Ja sitten vihaan itseäni halpalentoyhtiön lennolle lähtiessä. Seitsemän kilon painorajoitus käsimatkatavaroissa, ja niillähän me vain mennään. Ei ole tullut mieleen maksaa ekstraa ruumalaukuista. Mitä niihin kuuluisi laittaa, ne hammasharjat? Halvaksihan se tulisikin maksaa ruumalaukusta ilmaistuotteiden takia.

Japani, sielunmaisemani, mahtava kulttuuri, mutta kyllä minimalistia lämmitti palata Balille, muutenkin kuin fyysisesti. Tajuta, että olen taas paikassa, missä henkisillä arvoilla on suurempi merkitys kuin materialla.
Majatalon huone on yksinkertaisen karu, mitään kylppäritarvikkeita ei huoneesta löydy.
Pääsen käyttämään pois Japanista mukaanottamiani tuotteita.

Geishatalon puutarha Kanazawassa

 

X