Raivausurakka vaihtui muuttourakkaan
Kun raivausurakka oli ohi ja olimme saaneet Helsingin-kotimme tyhjennettyä vuokralaisia varten, oli aika hengähtää hetkinen. Jätimme mukaan tulevat matkatavaramme vintille säilöön ja matkasimme vielä muutamaksi päiväksi Tampereelle tuijottamaan ikkunasta syksyistä Pyhäjärveä ja tapaamaan ihmisiä. Salo-visiitti olikin jo tehtynä.
Hengähdystuokion jälkeen alkoi viimeinen rutistus ennen pääsyä Belgradin-kotiimme.
Emme tällä kertaa nimittäin lähteneet matkaan minimalistisesti pelkkien reppujen kanssa, vaan mukana oli muuttokuorma.
Olemme päättäneet asettua Belgradiin niin pysyvästi, kuin se on oleskelulupasääntöjen puitteissa mahdollista. Niinpä otimme mukaan tavaroita, jotka saavat olomme tuntumaan kotoisilta ja jotka voimme jättää vuokra-asuntoomme vaikka muidenkin käyttöön ollessamme itse muualla. Kuten kunnollisia keittiövälineitä paistinpannusta alkaen.
Normaalisti liikumme seitsemän kilon reppujen kanssa, tosin viime aikoina matkatavaraa on ollut hieman enemmän ja Tanjakin on vaihtanut repun kunnon nahkaiseen matkakassiin.
Nyt pakkasimme mukaan ison laukun, jolle Tallinnan mukavan lentokentän todennäköisesti lahjomaton vaaka näytti 22,1 kg:n painoa ja vetolaukun, joka painoi 14,5 kiloa. Ja reput ja matkakassin.
Jos raivausurakka oli loputtuaan tuonut mukanaan tyhjän tunteen, niin muuttokuorman liikuttelu auttoi ymmärtämään, että ainakin jossain on taatusti täyttä. Matkustimme Belgradiin perinteiseksi muodostunutta reittiä, eli ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä lentäen Wienin kautta perille.
Tie Belgradiin käy meillä Tallinnan kautta. © IL
Kassien raahaaminen satamissa laivaan ja pois sai ihmisen tuntemaan elävänsä, mutta pelkäämään kuolevansa. Isompi laukku teki kaikkensa murtaakseen sääriluut jyskyttäessään niitä vasten. Kaipasimme matkalaukkuamme, joka hajosi kuskatessamme sillä tavaraa Tampereelta Helsinkiin viime vuonna.
Tallinnan päässä ystävämme auttoi kantamaan laukut asunnolleen, jossa olimme yötä. Taksikuskit olivat avuliaita niin Helsingissä, Tallinnassa kuin Belgradissakin.
Tervehdimme silti suurella ilolla sitä tosiasiaa, että kaikkea tänne tuomaamme omaisuutta ei tarvitse kuljettaa ympäri maailmaa ja mietimme myös sitä, että monet lähtevät viikon lomalle lähes samanlaisen tavarapaljouden kanssa.
Mitä sitten otimme kotoa mukaan, paistinpannun lisäksi?
Pari melko erikoista asiaa, joista voit lukea täältä. Sekä esimerkiksi japanilaisen keittiöveitsen, talvivaatteita sekä tohvelit (tohveleita ei ole tarkoitettu muiden käyttöön). Ja kirjoja.
Olemme päättäneet työpäivien jälkeen viettää paljon aikaa kotosalla lukien ja tietysti ruokaa laittaen. Tunnelman kohottamiseksi mukaan tulivat myös jouluvalot, joita emme Helsingissä tainneet ripustaa ikkunaan kuin ehkä kerran. Täällä ne pääsivät käyttöön lähes välittömästi.
Kodin valot ne ikkunaan syttyy, © IL