Serbia valmistautuu kesään – 20 vuotta sitten satoi pommeja

Serbia ja Belgrad siirtyivät kevätkauteen jo helmikuun lopulla. Tuolloin pihapensaisiimme ilmestyivät ensimmäiset hennot silmut ja päivälämpötilat nousivat pysyvästi yli kymmenen asteen.
Heti maaliskuun alussa aurinko lämmitti ilman parina päivänä jopa parikymmenasteiseksi ja kansa täytti saman tien kiireellä avatut terassit.

Juuri päättyneen luterilais-katolilaisen pääsiäisen alla päivälämmöt olivat jo vakiintuneet 15-20 asteen välille ja mustarastas lauloi pihapuussa hulluna. Serbian ortodoksit, eli enemmistö kansasta, viettävät pääsiäistä vasta tämän viikon lopulla, juliaanisen kalenterin mukaan, joten niin teemme mekin.

Hellelukemien pitäisi rusahtaa silloin jo kunnolla rikki. Lehti on ollut puissa jo pitkään. Kevään etenemisestä huomaa selvästi, että ollaan eteläisillä leveysasteilla, Belgradissa suunnilleen samalla korkeudella kuin esimerkiksi Milano tai Venetsia. Kirsikkapuut ja magnoliat kukkivat jo joku viikko sitten.

Vastapäinen naapurimme on innokas viherpeukalo ja laittanut pihamme pikku puutarhan kesäkuntoon. Kevät on ollut kuiva, mutta viime aikoina on ollut sen verran sateita, ettei naapurin ole tarvinnut enää turvautua kastelukannuun.

Piha on laitettu jo kesäkuntoon. © IL

Orvokit ulkona selvisivät talvesta ja vaikka kevät tulee keikkuen, pian voi jo syödä aamiaista kotiterassilla.

Tasan kaksikymmentä vuotta sitten tunnelmat olivat täällä luonnon vehreydestä huolimatta synkemmät. Kosovon kriisi oli äitynyt niin pahaksi, että NATO aloitti Jugoslavian pommitukset 24. maaliskuuta 1999.
Tulta niskaansa saivat Tynkä-Jugoslavian muodostaneet Serbia ja Montenegro, sekä Jugoslavian armeijan ja poliisin tukikohdat Kosovossa.

Maaleina olivat enimmäkseen sotilas-ja hallintokohteet, mutta sihti ei aina ollut kovin tarkka: siviilejä arvellaan 78 pommituspäivän aikana kuolleen noin viisisataa.

Siviileille aika oli kovaa ja herätti katkeruutta, mutta ei pommitusten vuosipäivä täällä Belgradissa nostattanut sen kummempia tunteita. Tapauksen muistolle järjestettiin jumalanpalvelus, mutta minkäpä traagisen tapahtuman muistoksi ei.

Nykyinen presidentti oli tuolloin hallituksen viestintävastaava, mutta nyt ulosanti aiheesta oli merkittävästi niukempaa. Ajat ovat muuttuneet ja länsimaat kumppaneita.

Tavan ihmiset eivät asiaa juuri noteeranneet, eikä siitä meillekään kukaan maininnut. Otimme sen kuitenkin puheeksi kaverimme Igorin kanssa, jonka tiedämme avomieliseksi. Hän alkoikin muistella tapahtunutta.

Igor oleskeli tuolloin Serbian toiseksi suurimmassa kaupungissa Novi Sadissa, Belgradista hieman pohjoisempana. Belgradin lailla sekin sijaitsee Tonavan varrella.

-Risteilyohjukset lensivät matalalla välttääkseen tutkat. Ne kulkivat joen yläpuolella suunnistaessaan kohteeseensa ja näin niitä muutaman kerran, hän kertoi.

NATO pommitti hajalle kaikki kaupunkiin Tonavan yli kulkevat sillat. Igor kertoi kävelleensä juuri yhden niistä yli, kun alle minuutin kuluttua hänen takanaan räjähti. Ohjus oli tuhonnut sillan juuri hänen ehdittyään alta pois.

Igor myös muisteli, kuinka hän seurasi Novi Sadissa pommituksia yöllä talon katolla. Yhtäkkiä lähelle iskun tehnyt NATO:n häivepommittaja veti ylös matalalla hänen yläpuolellaan. Igor ei pimeässä tietenkään nähnyt sitä, mutta kuuli.

-Sen äänen muistan lopun ikääni.

Sota on kuitenkin tavallisten ihmisten mielissä enää haalistuva muisto. Julma lähihistoria on kuitenkin yhä läsnä. Lähes viikoittain erityisesti Serbia ja Bosnia tuomitsevat tai tuovat oikeuden eteen hajoamissotien aikaisia sotarikollisia, omia kansalaisiaan. Oikeus toteutuu, vaikka ehkä vajavaisesti ja hitaasti.

Joka lauantai Belgradissa pidetään ”yksi viidestä miljoonasta” -liikkeen valtava mielenosoitus. Jo joulukuun alusta järjestetyt mielenosoitukset ovat yhtä lukuunottamatta olleet rauhanomaisia, eikä poliisikaan ole katsonut asiakseen niihin puuttua.
Siinä yhdessä tunkeuduttiin yleisradioyhtiön tiloihin ja silloin myös poliisi käytti voimakeinoja.

Mielenosoittajat vaativat presidentin eroa ja huutavat samaa iskulausetta kuin mielenosoittajat vuosituhannen alussa, jolloin Jugoslavian mahtimies Slobodan Milosevic pakotettiin eroamaan.

Maaliskuun puolivälissä Moskovassa kuoli kaikessa hiljaisuudessa Milosevicin leski Mirjana Marković, josta Serbia oli antanut kansainvälisen etsintäkuulutuksen epäiltynä lukuisista miehensä hallintokauden aikaisista rikoksista. Venäjä oli kieltäytynyt luovutuksesta. Hautajaiset pidettiin Serbiassa.

Valtiovallan edustajia ei maan entisen ykkösnaisen uurnan maahanpanijaisissa tiettävästi näkynyt. Serbia keväällä 2019 ei ole samanlainen kuin 1999.

Kiero villiviini valmistautuu jo tulevaan talveen, jolloin se kuivattaa lehtensä ja pudottaa ne pihallemme. © IL