Verkkokauppa, kerskakuluttajan paras ystävä

Jaa kaverilleTilaa Seura

Alkuviikosta herätti kohua Ylen uutinen, jonka mukaan Amazon-verkkokauppa tuhoaa palautetut tuotteet jätepaalaimessa. Sinne päätyvät niin kännykät, jääkaapit kuin pesukoneetkin, pienemmistä esineistä puhumattakaan.
Hetkinen, jääkaapit, pesukoneet ja kännykät? Palataanpa tähän tovin päästä pienen tuumaustauon jälkeen.

Uutinen on tietysti masentava. Täysin käyttökelpoista tavaraa tuhotaan, koska sitä ei enää voida laittaa myyntiin uutena, eikä sitä kannata verotussyistä myöskään lahjoittaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Tavaralle on määriteltävä hinta, josta on maksettava arvonlisävero, lahjoittaessakin. Tuhoaminen tulee halvemmaksi.
Palautustuotteiden varastointi vaatisi lisäksi valtavasti tilaa. Vaikka raaka-aineet varmasti kierrätetäänkin, on valmistusprosessiin kulunut energia mennyt hukkaan. Yrityskin varmasti mieluummin myisi pesukoneen, kuin hävittäisi sen.

Tuumaustauko on ohi ja nyt herää kysymys kuluttajan vastuusta. Vaatteiden palauttamisen ymmärtää, jos koko on väärä. Se voi olla väärä, vaikka se nettikaupan sivustolla olisikin ilmoitettu oikeaksi, eri valmistajien koot kun eivät vain aina täsmää.
Kuka sen sijaan ostaa pesukoneen tai jääkaapin, joka ei olekaan sopiva? Niissä ulottuvuudet kuitenkin on ilmoitettu tarkasti ja kai nyt jokainen mittaa, minkä kokoinen kodinkone sille tarkoitettuun koloon sopii? Kännyköiden ominaisuudet on lueteltu netissä tasan tarkasti ja ulkonäkökin sieltä tarkkasilmäisimmille paljastuu. Tietysti kotiinsa voi saada viallisen tuotteen, mutta montako viallista pesukonetta tai kännykkää myyntiin päätyy?

Kuluttajana arvostan tietysti helppoa ostamista ja myös sitä, että tuotteella on palautusoikeus. Pyrin kuitenkin olemaan myös vastuullinen kuluttaja ja ostamaan sitä, mikä on tarpeellista ja mielellään myös kestävää. On suorastaan vastuutonta shoppailla jotain hetken mielijohteesta vain, koska sen voi halutessaan palauttaa. Verkkokauppa on ehkä tehnyt sen vielä helpommaksi. Tavaratalossa, saati kivijalkakaupassa on korkeampi kynnys palauttaa tuotteita, jotka eivät olekaan kivoja ja vaatteet voi sovittaa paikan päällä (toki niistäkin voi saada mukaansa tuotteita, jotka ovat viallisia tai hajoavat heti).

Nyt kuulen jo joidenkin kertovan, että he kuluttavat vastuullisesti, sillä he ostavat lähinnä kirppareilta ja vievät tunnollisesti vanhat vaatteensa kierrätykseen. Kirpparit ja kierrätys hyvä, ostamattomuus parempi. Ihmisillä on valitettavan usein käsitys, jonka mukaan kirpparilta ostaminen sinänsä olisi ekoteko. Se on usein järkevää, myös taloudellisesti, jos kirpparilta ostaa tarpeeseen. Kirppariltakaan ostaminen vain shoppailun vuoksi ei ole ekologista, eikä taloudellisesti fiksua ollenkaan. Ylenpalttinen kirpparishoppailu on shoppailua ihan siinä missä muukin ja vain toiseksi viimeinen porras ylikulutuksen askelmilla, ennen tuotteen päätymistä jätteeksi. Mitä vähemmän jätettä ja ennen kaikkea mitä vähemmän turhaa tuotantoa, sen parempi.

 

Verkkokauppa vai kirppari?

Kirppari ei ole avain ekologiseen onneen. © IL

 

Vaatteet ovat meilläkin päivittäistavaroiden lisäksi useimmiten ostoslistalla. Kuluneita tai rikki menneitä pitää uusia ja piristäähän se toki saada uusi musta paita vanhan tilalle. Heräteostoksia emme kuitenkaan juuri tee.

Suomessa jätteenkierrätys on toki kohtuullisella tolalla, vaikka ei suinkaan Euroopan kärkeä. Monissa maissahan tilanne on suorastaan onneton. Täällä Serbiassakin ympäristöasiat ovat EU-neuvottelujen asialistan kärkipäässä ja kierrätys on lapsenkengissä. Kierrätysroskiksia on Belgradissa paremminkin kaupunginosittain kuin kortteleittain. Kaakkois-Aasiassa muovijätteen määrä on tunnetusti mieletön ja todistimmepa kaksi vuotta sitten itsekin patikoinnilla Makedoniassa, kun pikkukylästä tuotiin muovijätettä kottikärryillä ja kipattiin rotkoon jokipenkalle.

 

Myös verkkokauppa tuottaa jätettä.

Jätehuollossa on Belgradissakin parannettavaa. © IL

 

Vaikka paikallisia asukkaita voi syystä moittia, kuten Makedonian tapauksessa, niin länsimaalaisetkaan eivät voi huoletta ryhtyä Pilatuksiksi ja alkaa pestä käsiään asiasta. Muovijätteen määrään Aasiassa vaikuttaa suuresti myös turismi ja Ilta-Sanomien jutussa kerrottiin juuri siitä, kuinka Suomessa teiden levähdyspaikat täyttyvät kaatopaikkajätteestä, joka on kipattu sinne jätemaksujen välttämisen toivossa.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Teollistuneet maat ulkoistavat, niin ikään kustannussyistä, jäteongelmaansa kolmansiin maihin, kuten Intiaan, tai vaikkapa Saksasta Italiaan, jossa mafia sitten dumppaa jätteet asuinalueiden alle ja pelloille.
Jätehuoltoon pitäisi tietysti panostaa maassa kuin maassa valtiotasolta asti, mutta niin kauan kuin se ei ole kunnossa, on aivan tavallisten kuluttajien ja turistien yritettävä pitää oma jätteentuotantonsa ja roskaamisensa kurissa.

Professori Mika Pantzar ehti jo Ylen haastattelussa epäillä, että kuluttajien käyttäytymisellä ei ole vaikutusta Amazonin toimintaan. Ei ehkä siihen, että jätepaalain jauhaa, mutta itse kukin voi miettiä kulutuskäyttäytymistään ja hankintojaan. Yritykset voi saada muuttamaan toimintatapojaan äänestämällä kukkarollaan, mutta mikä saisi kuluttajat muuttamaan omiaan? Kiinalainen verkkokauppa syytää Suomeenkin halpatuotetta niin, että ilmasilta hädin tuskin kantaa ja sitä pidetään täysin normaalina. Koska minä voin.

Onko siis maailman jäteongelma tavallisen nettikaupan asiakkaan vika? Juu ja ei. Yrityksiltä, kunnista, kaupungeista ja valtioista puhumattakaan, pitää tietysti edellyttää suurta vastuuta ja edelläkävijyyttä. Jätettä myös tulee aina, sille ei voi mitään. Kuitenkin sen vähentämistä voi jokainen yksilö edistää ja jokainen voi omalla asenteellaan ja kulutuskäyttäytymisellään vaikuttaa siihen, paljonko jätepaalain saa purtavaa ja verkkokauppa palautuksia.

X