Yksinkertaista arkielämää Balkanilla
Koska olemme siirtyneet pysyvästi maailmalle, ei myöskään Belgrad ole meille mikään lomanviettopaikka. Elämme täällä yksinkertaista arkielämää töitä tehden. Hintatasoltaan kaupunki on vain aivan toista luokkaa kuin Helsinki tai Tampere ja säätkin ovat enimmäkseen lämpöisemmät.
Viime kesänä ensimmäistä kertaa vuokraamamme asunto sijaitsee keskustassa Skadarlijan kaupunginosassa, joka oli 1900-luvun alussa Pariisin Montmartren kaltainen taiteilijakaupunginosa. Nykyään se on arvostettua ja kallistakin asuinseutua, tunnelmaltaan silti rento. Aivan ydinkeskustaan on vartin kävelymatka. Vuokra on noin 400 euroa kuukaudessa, mikä sijainnin huomioon ottaen on varsin kohtuullinen.
Kotipiha omalta terassilta katsottuna. (IL)
Talomme on rakennettu vuonna 1900 ja luuraa mukavasti vehreän sisäpihan suojassa pikkukadun varrella. Paksut seinät pitävät kesällä lämmön ulkona, näin keväällä on jopa vilpoista. Pihalla on muutenkin viileämpää kuin kadulla, mikä jopa neljänkymmenen asteen kesähelteissä on iso etu. Asunnossa on pieni olohuone, avokeittiö, iso makuuhuone, eteishalli ja kylpyhuone sekä pikkuruinen terassi, johon mahtuu ruokapöytä. Pesukone ja jopa pieni tiskikone löytyvät arkielämää helpottamaan. Työskentelemme terassin pöydän ääressä aina säiden salliessa ja täällä ne ovat hyvinkin sallivia. Tosin näin toukokuussa on vielä ollut vähän viileää, usein vain parikymmentä astetta päivisin.
Lähimpään kauppaan on parin minuutin matka ja viiden minuutin säteellä on kolme ruokakauppaa, yksi niistä auki aina. Jos aamiaista valmistaessa huomaa kahvimaidon olevan loppu, voi sujauttaa sandaalit jalkaan ja kipaista ostamassa sillä välin, kun kahvivesi kiehuu.
Ydinkeskustasta löytyy isompi ruokakauppa, josta löytyvät liha-, kala-, leikkele- ja juustotiskit, sekä oiva vihannes- ja hedelmäosasto. Kasviksia on pienissäkin kaupoissa varsin hyvin saatavilla ja jokaisesta saa tietysti myös palanpainikkeeksi niin vahvaa kuin mietoakin alkoholia, Etelä-Euroopassa kun ollaan. Ravintoloita ja baareja on naapurustossa enemmän kuin kesässä ehtii ja jaksaa käydä.
Kotiterassi. (IL)
Päivä alkaa aamiaisella, joka koostuu kahvista, kananmunista ja leivästä tai kauden marjoilla terästetystä jugurtista. Balkanilainen leipä ei useinkaan ole kovin kummoista, mutta läheisestä leipomosta saa 35 sentillä varsin kelvollisia. Päivän teemme töitä ja jossain vaiheessa niiden välissä tai jälkeen käymme kaupassa. Illalla kokkaamme kotona ja syömme omalla terassilla illan pimennyttyä, mikä tapahtuu kahdeksan maissa.
Ulkona käymme syömässä pari kertaa viikossa, se kun on täällä suomalaisella mittapuulla halpaa tai hyvin halpaa. Budjettikurimme on kuitenkin sen verran tiukka ja ruuanlaitto sen verran kivaa, että teemme mielellämme ruokaa omassa keittiössä. Asuntomme on myös niin viihtyisä, ettei täältä ole tarvis ehdoin tahdoin lähteä kaupungille.
Kotiruokaa viime kesänä: makkaraa, paistettua sipulia, tomaattia ja tulista ajvar-kastiketta. (IL)
Ulkona käymme myös tapaamassa ystäviä, kuten täällä on tapana. Belgradilaiset kansoittavat kaupunkinsa kahviloiden, ravintoloiden ja baarien terassit päivästä ja illasta toiseen, mutta ilonpito on maltillista. Kaduilla ei horjuta hulluina humalassa.
Nähtävyyksiä meidän ei juuri enää tarvitse käydä ihastelemassa, mutta toki välillä on mukava käydä kaupungilla vain kävelemässä ja katsomassa tuttuja paikkoja, ehkä myös uusiakin nurkkia.
Takanamme on taas puoli vuotta välillä melko kiivastahtistakin reissuelämää, joten on mukava asettua taas hetkeksi aloilleen. Elomme Belgradissa voi kuulostaa jopa tylsältä, mutta sellaiselta arki usein kuulostaa. Me kuitenkin nautimme siitä. Keskivertoihmisen elämässä aivan yksinkertaista arkielämää vietetään suurimman osan aikaa, joten siitä on hyvä osata nauttia parhaansa mukaan.