Therese Johaugin käsittämätön dopingarmo – norjalaisilla omat säännöt

Jaa kaverilleTilaa Seura

Viime vuosien hiihtokuningattarelle Therese Johaugille langetettiin alun perin 14 kuukauden kilpailukielto, kun hän kärysi klostebol-nimisestä anabolisesta steroidista.

Johaugin mukaan kyseinen dopingaine ajautui hänen elimistöönsä huulirasvasta.

Johaugia ”hiillostettiin” omassa sisäpiirissä Norjan keskusurheilujärjestön NIF:n dopingkäräjillä pari viikkoa sitten. Ja kas kummaa, kilpailukiellosta putosi kuukausi pois.

Normaalisti anabolisista steroideista napsahtaa neljän vuoden kilpailukielto, lieventävien asianhaarojen vallitessa kaksi vuotta.

Tuomion kuulemisen jälkeen Johaug kehtasi vielä itkeä, ettei voi ymmärtää, miten huulirasvan käytöstä voi saada 13 kuukauden kilpailukiellon. Kyllä siitä Therese voi – ja pitääkin – jos rasva sisältää urheilussa kiellettyä ainetta. Ihan sama, onko kyse huulirasvasta, hiusgeelistä vai peräpukamavoiteesta.

Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n tai kansainvälisen antidopingtoimiston WADA:n on vietävä asia urheilun vetoomustuomioistuimeen CAS:iin, muuten koko antidopingtyöltä putoaa pohja jälleen pykälän alemmas.

Dopingrangaistuksissa ei ole nykyisin tasapuolisuutta, urheilijoiden oikeusturva ei toteudu; kärjistetysti sanottuna, jos kyseessä olisi ollut suomalaisurheilija, olisi varmasti napsahtanut vähintään kahden vuoden kilpailukielto, jos venäläinen, neljä vuotta olisi selviö lieventävin asianhaaroinkin. Mutta Norjan oma maitotyttö Therese Johaug, 13 kuukautta.

Kautta historian doping on ”kulkeutunut” kilpailukieltoon joutuneiden urheilijoiden mukaan heidän kehoonsa mitä ihmeellisintä reittiä. Selityksiä riittää hammastahnasta hierontavoiteeseen. Mielikuvituksellisin lienee pyöräilijä Tyler Hamiltonin selitys EPO-käryynsä: sikiöiässä kuollut kaksoisveli tuotti kuulemma hänen elimistöönsä erilaisia verisoluja vielä 34 vuotta myöhemmin…

Johaugin puolustus vetoaa vahinkoon, vaikka sana doping luki voidepurkissa selkein kirjaimin. Lisäksi lääkkeen oli ostanut lääkäri, joka oli aikoinaan töissä kyseistä huulirasvaa valmistavassa yrityksessä. Kaikkien ”vahinkojen” äiti.

Norjalaisten peli on oksettavaa. Dopingsäännöt ovat selvät. Mielenkiintoinen nyanssi on, ettei kukaan voi varmaksi tietää, oliko klostebol Johaugin elimistössä peräisin juuri tuosta huulirasvasta. Kun asia yritettiin ottaa esille kuulemisessa, se sivuutettiin. Määrä, jota elimistöstä löytyi, edellyttää rasvan käyttöä dopingtestiä edellisenä päivänä. Täysin yllättäen Johaug kertoi tehneensä juuri näin. On tietysti mahdollista, että huulirasva on oikea selitys. Mutta se on korkeintaan se lieventävä asianhaara, jonka pitäisi pudottaa rangaistus kahteen vuoteen, ei 13 kuukauteen.

Tänne ulkokehälle näyttää kovin usein siltä, että norjalaisia suositaan hiihdon pääkallonpaikoilla. Maailman paras mieshiihtäjä Martin Johnsrud Sundby kärysi astmalääkkeen käytöstä ilman diagnoosia. Hän sai kahden kuukauden kilpailukiellon – kovin kätevästi kesällä.

Ja nyt norjalaiset puuhaavat Johaugille ihan yhtä näppärää pannaa, joka varmistaisi hänelle täydellisen valmistautumisen 2018 talviolympialaisiin – 13 kuukauden kilpailukielto päättyy jo lokakuussa 2017.

WADA:n on pakko ottaa tässä järki käteen. Jos Johaug hiihtää olympialaisissa, se on enemmän kuin isällinen avokämmen antidopingtyölle. Ja samaan aikaan esimerkiksi yleisurheilussa kaikki venäläiset ovat kilpailukiellossa kansainvälisistä arvokisoista; niin syylliset kuin syyttömätkin. Liian usein tulee mieleen, kumpi on tärkeämpi, kärähtäneen vai puhtaan urheilijan oikeusturva?

X