Lahden MM-hiihdot – kultaa ja kunniaa vai tuplakatastrofi?

Lahden MM-hiihdot alkavat tuota pikaa. Monelle parhaiten mieleen jääneet Lahden MM-karkelot lienevät vuoden 2001 katastrofaalisen häpeän kisat.

Suomalaisten dopingkäryt yksi toisensa jälkeen, selitykset, osatotuudet ja punoittava tankeroenglantia suoltava puheenjohtaja Paavo M. Petäjä, siinä ne päällimmäiset mielikuvat.

Itselleni paljon paremmin mieleen jäivät vuoden 1989 Lahden MM-hiihdot – vaikka olin silloin reilun 17 000 kilometrin päässä Lahdesta. Paikka oli Uuden Seelannin Auckland, missä vietin puoli vuotta harjoitusleirillä 18-vuotiaana juoksijalupauksena.

Elettiin aikaa ennen internetiä ja älypuhelimia, hiihtotuloksia oli paikallisista lehdistä turha etsiä. Olin pimennossa. Sitten tuli kotoa paketti, jossa oli VHS-videokasetti. Harri Kirvesniemen mestaruus 15 kilometrillä, miesten viestin huikea loppukiritaistelu, naisten kolmoisvoitot kympiltä ja viideltätoista kilometriltä, naisten viestivoitto, Jari Puikkosen mestaruushypyt, kaiken sen elin surkealaatuisesta kuvasta ja Pentti Salmen rahisevasta äänestä huolimatta väkevämmin kuin koskaan ennen tai jälkeen – vaikka itse kisoista oli aikaa jo viikko. Kyyneleet valuivat – en tiedä oliko kyse menestyksestä, kansallistunteesta toisella puolella maapalloa vai koti-ikävästä. Todennäköisesti kaikista niistä.

Kämppäkaverini Ken ja Chris eivät innostuneet huutamaan kanssani, hekottelivat vain, että jossain päin maailmaa harrastetaan noinkin pölvästiä urheilulajia. Tosin viikkoa myöhemmin hekin äityivät jopa mouruamaan, kun postissa tuli yleisurheilun SM-hallikisojen video. Syynä oli vain ja ainoastaan Ringa Ropo…

Hiihtoliitto on kehittänyt keskiviikkona alkavien kisojen mainossloganiksi ”jokainen päivä on mitalipäivä”. Jossain vaiheessa kautta se on näyttänyt ohuesti jopa realismilta, mutta haaveet ovat karisseet. Optimisti toivoo 6-7 mitalia, realisti 2-3, pessimisti pelkää nollatulosta. Kaikki nämä ovat ihan yhtä mahdollisia skenaarioita. Mahdollista on jopa tuplakatastrofi; ei yhtään mitalia ja raskaat taloudelliset tappiot.

Yhtään pomminvarmaa mitalilajia ei ole. Jossakin vaiheessa naisten viesti näytti sellaiselta, mutta Riitta-Liisa Roposen selkäleikkaus ja Kaisa Mäkäräisen poisjäänti ynnättynä viime viikonlopun Otepään maailmancupin murheellisilla tuloksilla ovat rapistuttaneet odotuksia rajulla kädellä. Vapaan osuuksilla Suomen naiset ovat nesteessä.

Itse pidän todennäköisimpänä mitalin tuojana Iivo Niskasta. Hän on oppinut käyttämään järkeä harjoittelussaan, eikä ole sairastellut. Niin 15 kuin 50 kilometriäkin ovat hänelle potentiaalisia mitalimatkoja – ja toki myös parisprintti yhdessä olympiasankari Sami Jauhojärven kanssa. Eikä miesten viestijoukkuekaan huonolta näytä.

Ahterissani kutisee myös siihen malliin, että Ilkka Herola tekee nyt kauden parhaat hyppynsä mäestä ja juhlii lusikkaa yhdistetyssä. Myös pariviestissä Eero Hirvosen kanssa on saumat mihin tahansa. Ja yhdistetyn viestissä.

Krista Pärmäkoski voisi hyvinkin olla näiden kisojen hiihtokuningatar – jos norjalaisia ei olisi. Ovat penteleet Marit Björgenin johdolla taas kerran niin tulisessa tikissä, että mitalipallille on äärimmäisen hankala nousta. Mahdollista se toki on.

Kilpailu huipulla on niin kovaa, ettei mikään edellä esitetyistä positiivisista visioista välttämättä toteudu. Suomi voi aivan hyvin jäädä ilman mitalia, vaikka kaikki suorittaisivat omalla tasollaan. Venymistä vaaditaan. Kahdeksan joukkoon sijoituksia satelee kyllä, mutta mitalipallille nouseminen vaatii edelleenkin liian monelta sitä Matti Heikkisen lanseeraamaa ikikulun nukkavierua pöljää päivää.

Viime vuonna arvokisoja ei ollut. Silloin moni suomalainen lisäsi hurjasti harjoittelutunteja, suurin osa vaelsi kauden ikiroutaisessa jumissa. Jos tämä kausi on rakennettu järkevästi, on sen harjoitusvuoden hedelmiä mahdollista poimia nyt.

Osallistuin jälleen kerran isäukkoni laatimaan MM-kisaveikkaukseen. Koska olen pölkkypääoptimisti ja paatunut fennomaani, huomasin ruksineeni suomalaiset mitalipallille peräti kahdeksaan lajiin: tulee näköjään yksi kulta, kaksi hopeaa ja viisi pronssia. Ei ihme, etten edes muista, koska olisin voittanut kyseisessä veikkauksessa 70-vuotiaan äitini…

Puran vielä todennäköisesti perusteettoman optimismini atomeiksi. Matti Heikkinen juhlii skiathlonin mestaruutta, Iivo Niskanen 15 kilometrin hopeaa ja yhdistetyn viestijoukkue Ilkka Herola, Hannu Manninen, Eero Hirvonen, Leevi Mutru myös hopeaa. Pronssin kaappaavat Herola yhdistetyn normaalimäen kilpailusta, Niskanen 50 kilometriltä, Herola ja Hirvonen yhdistetyn pariviestistä, Niskanen ja Jauhojärvi parisprintistä sekä vielä miehet 4 x 10 kilometrin viestistä.

Joku tarkkasilmäinen huomasi varmaan, että Suomen naisille en veikkaa yhtäkään mitalia. En ole silti sovinisti, pikemminkin päinvastoin – rakastan naisia. Mainitsemani poisjäännit viestistä sekä norjalaisten ja Ruotsin Charlotte Kallan huima nousukunto ajoivat minut hetkellisen pessimismin tilaan veikkauskuponkia täyttäessäni. Mutta olkaa aivan rauhassa, kuten sanoin, en muista näissä veikkauksissa äitiä voittaneeni.

Suomelle kyse ei ole näissä kisoissa ainoastaan mitaleista. Hiihtoliiton edellisen puheenjohtajan Matti Sundbergin aikana junailtu tyystin päätön saunasopimus Lahden kaupungin ja Lahden Hiihtoseuran kanssa uhkaa ajaa liiton nyt talousahdinkoon – paikan päälle on myytävä 200 000 lippua, että päästään edes nollatulokseen. Jokaisena kymmenenä kisapäivänä paikalle on saatava 20 000 ihmistä. Riski siitä, että talous menee pakkaselle, on olemassa. Ja se tietää vähenevää rahamäärää valmennukseen ja urheilemiseen tulevina vuosina. Eli käytännössä heikompia olosuhteita menestyä.

Itse aion nauttia nämä MM-kisat tiiviisti TV:n ääressä. En VHS-kasetilta, enkä 17 000 kilometrin päästä, vaan kotikonttorilla ja -sohvalla HD-laadulla livenä 110 kilometrin päästä. Mutta vaikka nyt tulisi sama utopistinen saldo kuin 1989 eli kuusi kultaa, viisi hopeaa ja neljä pronssia, samaan tunneryöppyyn ja intoon en pääse kuin Aucklandissa 1989. Tai mistä sitä tietää, vaikka tunne saisi kyynistyneestä keski-ikäisestä nostalgiapäissään 27 vuoden takaisia tapahtumia muistelevasta ukkelista vallan.