Teksti:
Lauri Hollo

Suomessa on totuttu menestykseen jääkiekon MM-kilpailuissa. Nyt turnaus Pariisissa on alkanut todella surkeasti, plakkarissa on alkusarjasta hikinen 3-2-voitto Valko-Venäjästä, katastrofaalisen lammasmainen 1-5-tappio Ranskalle, uskomaton sulaminen Tshekkiä vastaan 3-0-johdosta tappioon ja 5-2-voitto kiekkokääpiö Sloveniasta, mikä sekin tuli hien ja tuskan käryisen työn kautta.

Valmentaja Lauri Marjamäkeä pidettiin vielä 2016 messiaana, kun hän tuli Leijonien päävalmentajaksi. Kaikki mediat ja asiantuntijat olivat yksimielisiä, että hän on juuri oikea mies, nuoresta iästään (39v) huolimatta maan johtavia kiekkovelhoja.

Nyt reilua vuotta myöhemmin äänet kelloissa ovat muuttuneet täysin. Syksyn World Cup oli kiistatta surkea, eikä sen jälkeen EHT-otteluissakaan ole kehumista ollut. Eikä MM-turnauksen alkusarjan otteluissa. Silti tuntuu täysin kohtuuttomalta, että Marjamäki saa nyt järjettömän määrän lokaa niskaansa kesken MM-turnauksen. Ja jälleen mediat ovat kritiikissään yksimielisiä – en muista lukeneeni kisojen aikana yhtäkään juttua, missä Marjamäkeä olisi käsitelty positiivisessa valossa.

Miten valmentaja voi muuttua vuodessa näin paljon median silmissä? Logiikka on mielipuolinen – ei yksikään valmentaja muutu vuodessa loistavasta surkeaksi. Tietysti seurajoukkueen valmentaminen on tyystin eri asia kuin maajoukkueen. Kärpissä Marjamäki johti joukot kahteen mestaruuteen ja pronssiin. Maajoukkueessa päiviä pelaajien kanssa on paljon vähemmän – lisäksi on eri asia operoida liigapelaajien kuin maailmantähtien kanssa.

Mielestäni kritiikki on kohtuutonta. World Cup oli Marjamäen ensimmäinen arvoturnaus. Suomi ei kuulunut ykköskorin suosikkeihin, eikä menestynyt. Harjoitusturnaukset taas ovat vain harjoitusturnauksia. MM-kisoissa on nyt pelattu noin puolet turnauksesta. Jos kympin juoksija on puolimatkassa kärkiryhmän takajoukoissa, pitääkö hänet teurastaa kesken kilpailun? Yksi Virenkin kaatui kerran…

En sano sitä, etteikö Marjamäkeä saisi kritisoida – varsinkin, jos siihen on asiantuntevat perusteet ja painavat argumentit. Annetaan hänelle kuitenkin tämä turnaus aikaa. Odottaa ei tarvitse enää kuin korkeintaan viikon verran. Leijonat on ennenkin aloittanut pitkän turnauksen pelitapaa ja koostumuksia hakien tulosten kustannuksella. Mitä jos nytkin käy niin? Homma asettuu uomiinsa, ja tuliaisina on mitali. Mitä media sitten tekee? Kääntää taas takkiaan, vai kuittaa menestyksen tuurina tai yksittäisten pelaajien ansiona?

Urheiluvalmentajan pesti on tuulinen ja vaatii norsun nahkaa. Etenkin jääkiekkovalmentajan. Ja mitä korkeammalla tasolla olet, sitä isomman periskoopin kautta jokaista liikettäsi tutkitaan.

Ennen turnausta puhuttiin paljon siitä, että Marjamäki ei olisi saavuttanut pelaajien luottamusta. Esimerkkinä tästä pidettiin sitä, ettei kovin moni NHL-vahvistus lähtenyt mukaan. En jaksa uskoa, että syyt olisivat valmentajassa. Jollakin on pikku vaivoja, toisella väsymystä, kolmannella sopimusneuvottelut kesken; ihan päteviäkin syitä kieltäytymiselle Leijonista löytyy.

Mutta ihan yhtä totta on sekin, että Leijonien peli Pariisissa on ollut hetkittäisiä väläytyksiä lukuun ottamatta melkoista kuraa. Vaikuttaako siihen enemmän yksi valmentaja vai 23 pelaajaa? Kukin tykönään miettiköön.

Leijonat kohtaa tänään Norjan, sunnuntaina Sveitsin ja lohkon päätöspelissä Kanadan. Lohko on niin kiharainen, että on mahdoton arvioida, millainen pistemäärä riittää jatkopeleihin. Jos sinne ei päästä, se on tietenkin katastrofi. Todennäköisesti kuitenkin päästään – ja silloin on yhden pelin päässä, pelaako Suomi mitalista vai ei.

Jos pelaa, saanee päävalmentaja Marjamäki synninpäästön. Jos ei, edessä odottaa todennäköisesti potkut. Niin armoton on urheiluvalmentajan maailma. Ylistetyn ja teurastetun valmentajan välinen raja on yhtä ohut kuin hulluuden ja nerouden. Juuri siksi olisi nyt äärimmäisen mielenkiintoista nähdä ihmisten reaktiot, jos Lauri Marjamäki palaisi MM-turnauksesta mitalin, jopa kultaisen kanssa. Todennäköistä se ei ole, mutta urheilussa kaikki on mahdollista.

X