Kelan tuleva pääjohtaja linjaa: ”Niitä vanhuksia, jotka eivät voi asioida verkossa, mennään auttamaan vaikka kotiin
Elli hoitaa asian kuin asian. Näin kuvailee Kelan pääjohtajana vuoden alussa aloittavaa Elli Aaltosta hänen edeltäjänsä.
Elli Aaltosen vahva tiedonjano ja kiinnostus perehtyä uusiin asioihin ovat peruja lapsuuden kodista.
Elli Aaltonen ei ole häkeltynyt, vaikka ratkaisevassa Kelan valtuutettujen äänestyksessä arpa ratkaisi valinnan. Kelan pääjohtaja jouduttiin arpomaan, koska valtuutetujen äänet menivät tasan 6–6.
Positiiviseen tapaansa Aaltonen sanoo, että arparatkaisu oli luonteva piste valinnalle. Jo muinaisen Kreikan aikoina tasapeliäänestys ratkaistiin demokraattisesti arvalla, ja tämä on edelleen laillinen tapa tehdä valintaratkaisuja.
”En koe itseäni huonommaksi kuin muut. Valinta oli epäpoliittinen, mentiin osaaminen edellä”, Aaltonen toteaa tyynesti.
Tarmokas, energinen, valistunut ja positiivinen ovat ominaisuuksia, joilla Aaltosen kanssa työskennelleet luonnehtivat tulevaa pääjohtajaa. Hän ei vetäydy suljettujen ovien taakse vaan liikkuu siellä missä alaisetkin ja ottaa avoimin mielin palautetta vastaan. Ja palautetta onkin kertynyt runsaasti sen jälkeen, kun valinta julkistettiin.
Facebook-kavereidenkin määrä tuplaantui kertaheitolla valinnan jälkeen.
Tuttu työympäristö
”Elli hoitaa asian kuin asian. Hän on ennen kaikkea asiantunteva. Lisäksi hän on iloinen, harva ihminen on jo aamusta alkaen hyvällä tuulella, mutta Elli on”, hehkuttaa Kelan nykyinen pääjohtaja Liisa Hyssälä.
Aaltoselle Kela ei ole outo ympäristö. Hän on ollut Kelan hallituksessa vuodesta 2008, toiminut Kelan hallituksen varapuheenjohtajana ja tarkastusvaliokunnan jäsenenä. Kela-tietopankki on hallussa niin hyvin kuin mahdollista.
”Ellistä Kela saa loistopääjohtajan”, pitkään Aaltosen tuntenut Hyssälä korostaa.
Aaltosen koulutustausta on vakuuttava. Hän suoritti varhaisina opiskeluvuosinaan useita tutkintoja: sosionomi, filosofian maisteri ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Yhteiskuntatieteissä hän tutki asiakkaan asemaa sosiaali- ja työvoimapolitiikassa ja filosofiassa eutanasiaa. Molemmat aiheet ovat tänä päivänäkin edelleen ajankohtaisia.
Aaltonen jatkoi opiskelua aina tohtorin tutkintoon saakka. Väitöskirjan aiheena oli johtaminen.
Sisaruksiin voi aina luottaa
Elli Aaltosen vietti lapsuutensa tervehenkisessä ja työntekoa korostavassa maalaisympäristössä. Kotitalo oli maatila Säämingissä, joka vuonna 1973 liitettiin Savonlinnaan.
Runsaan 60 hehtaarin tilan pelloilla viljeltiin pääosin viljaa ja sokerijuurikasta. Tilalla oli lehmien lisäksi myös hevosia, ja Aaltonen oppi ratsastamaan jo lapsena.
Viisilapsisen perheen kuopus luki säännöllisesti kotona Suomen Kuvalehteä, Seuraa ja sanomalehtiä. Hän kävi ahkerasti kirjastossa, ja jo kymmenvuotiaana oli Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen luettu puhki. Tiedonjano, jatkuva kiinnostus perehtyä uusiin asioihin ja lukuinto eivät ole iän myötä hiipuneet.
Vanhemmat korostivat vastuunkantoa ja toisista huolehtimista. Perheen sisällä keskusteltiin paljon, mikä kasvatti yhteishenkeä.
”Muistan lapsuudesta perheen yhteiset keskusteluhetket, joissa pöydän ääressä käytiin läpi monia arjen asioita”, Aaltonen sanoo.
Kodin perintönä tuli tervehenkinen itseluottamus, joka on kantanut näihin päiviin saakka.
Sisarusten suhteet ovat edelleen lämpimät. Vuoden suuret juhlapäivät he viettävät yhdessä.
”Sisaruksiin voi aina luottaa. Olen tottunut pohtimaan heidän kanssaan monia asioita”, Aaltonen kertoo.
Alun perin lapsia oli kuusi, mutta esikoinen menehtyi kaksivuotiaana. Perhettä kohtasi parikymmentä vuotta sitten toinenkin tragedia, kun Aaltosen veli katosi laivamatkalla. Suru vei voimat äidiltä, joka menehtyi pian poikansa katoamisen jälkeen.
Kansainvälinen moniosaaja
Elli Aaltonen kävi Savonlinnassa Tipulaksi kutsuttua tyttökoulua. Todistusten keskiarvo pysytteli lukiossa yli yhdeksässä, joten ylioppilastodistuksen useat laudaturit eivät olleet yllätys.
Tiedonjano oli valtava. Aaltonen oli kiinnostunut yhteiskunnallisten alojen opiskelusta, vaikka ammatinvalinnan ohjaus suositteli kokonaan toiselle alalle – pariinkin kertaan. Testien perusteella paras ammatti kielitaitoiselle Aaltoselle olisi ollut lentoemäntä. Hän piti kuitenkin päänsä.
Muutamaa vuotta myöhemmin ensimmäinen tutkinto oli jo tehty Tampereen yliopistossa. Tunnollinen opiskelija ei juurikaan tuhlannut aikaansa opiskelijaelämän viihteelliseen puoleen.
”Olin tylsä opiskelija, olin niin orientoitunut opiskeluun”, Aaltonen tunnustaa.
Työelämään siirtyminen sujui sosiaaliselta Aaltoselta mutkattomasti. Hän oli jo 22-vuotiaana ensimmäisessä työpaikassaan Punkanharjulla, jossa hän toimi 130-paikkaisen Kotikallion vanhainkodin johtajana. Sitä seurasivat Savonlinnan kaupungin sosiaalisihteerin virka, sosiaalijohtajan työt Nurmeksessa, useat selvityshenkilötehtävät eri ministeriöissä ja lopuksi Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan virka.
Myös kansainväliset tehtävät ovat Aaltoselle tuttuja, ja ne veivät häntä 1990- ja 2000-luvulla eri puolille Venäjää. Hän toimi ulkomailla pitkiä jaksoja terveys- ja sosiaalialan asiantuntijana, muun muassa Ukrainassa. 2000-luvun alussa Aaltonen työskenteli Karjalassa, jossa hänen venäjän kielen taitonsa vahvistui.
Aaltonen puhuu venäjän lisäksi englantia, ruotsia sekä auttavasti ranskaa ja saksaa. Kansainväliset yhteydet eri puolilla maailmaa ovat antaneet paljon ahaa-elämyksiä tiedon ja osaamisen jalostamisesta käytäntöön.
Pitkä työlista
Elli Aaltosen ensimmäisen julkisen virkapuheen pääviesti oli, että kaikki palvelu pitää säilyttää asiakaslähtöisenä.
Kelan pääjohtajana hän haluaa säilyttää saman linjan. Työn ytimenä ovat avoimmuus ja rehellisyys.
Aaltonen arvelee, että kaikesta kokemuksestaan huolimatta työ pääjohtajana tuo eteen myös yllättäviä asioita. Lähes 16 miljardin rahavirtoja on ohjailemassa kaikkiaan noin 6 000 työntekijää, pienen paikkakunnan asukasmäärän verran.
Aaltonen ottaa kuitenkin työnsä innostuneena vastaan. Silmät säihkyvät, kun hän kertoo tuntemuksiaan.
Työlista on pitkä: Sähköisten palvelujen edelleen kehittäminen, tietovarojen hyödyntäminen soteuudistuksessa, kannustinongelmatiikka, etuuksien keskinäinen sovittaminen valinnan vapautta unohtamatta. Perustulokokeilukin on käynnistymässä.
Aaltosen yksi keskeinen tavoite on asioiden yksinkertaistaminen sellaisiksi, että Pihtiputaan mummokin ymmärtää.
Pääjohtajana Aaltonen haluaa olla ennen kaikkea ideoiden kehittäjä ja muutoksiin kannustaja.
”Minulla on vahva liideriajatus. Muutoksia saadaan aikaan, kun kaikki yli 6 000 työntekijää ovat niissä mukana.”
Muutostilanteissa on tärkeää kannustaa alaisia oikealla tavalla.
”Olen aina pitänyt huolta myös henkilöstön hyvinvoinnista.”
Kannustaen, ei kepillä
Elli Aaltonen on Liisa Hyssälän kanssa samoilla linjoilla sosiaaliturvan periaatteesta.
”Mielestäni sosiaaliturvaa ei ole nähtävä etuutena etuuden jälkeen. Kela ei ole vain etuustalo”.
Aaltonen kantaa huolta erityisesti niistä nuorista, joiden pitäisi olla koulussa tai siirtyä työelämään, mutta jotka ovat pudonneet kyydistä. Mieluummin kannustaen kuin kepillä on Aaltosen linja näiden nuorten saamiseksi takaisin yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi.
Myöskään toista ääripäätä, ilman tietokonetta olevia vanhuksia, ei saa unohtaa.
”Niitä, jotka eivät kykene asioimaan verkossa, mennään auttamaan vaikka heidän koteihinsa. Sähköisiä palveluita toki kehitetään vahvasti, koska se on miljardien eurojen kysymys.”
Pienempään kotiin
Aluehallintoviraston ylijohtajana Elli Aaltosella on ollut Mikkelissä käytössään Itä-Suomen entisen maaherran hulppea edustuskoti. Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa rakennuksessa on virka-asunnon yhteydessä lähes 600 neliön edustustila. Asunnon sisustus, antiikkikalusteet ja arvotaide edustavat 1800-luvun tyyliä.
Taidetta rakastava Aaltonen on ollut kuin linnan neito arvohuoneistoa kiertäessään.
Kerran hän laski askelmittarilla kahden asuntokierroksen pituudeksi 600 metriä.
Kakkoskotina nelisen vuotta Helsingin Arabianrannassa palvellut kerrostaloasunto muuttuu nyt Aaltosen pääkodiksi. Tämän asunnon kiertämiseen kuluu huomattavasti vähemmän asekeleita.