LUKUPIIRI: Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

Minna
Lukeminen Lukupiiri 6.5.2014 18:26

poika_nimelta_kuukiviJopa sattui sopiva, ehkä jopa kohtalonomainen päivä avata lukupiirikeskustelu Sjónin pienoisromaanista Poika nimeltä Kuukivi (Like)! Kohteena oleva teos liikkuu mystisesti alitajunnan ja todellisuuden rajamailla, ja tänään on Sigmund Freudin (1856–1939), psykoanalyysin kehittäjän, syntymäpäivä.

Pieni tunnustus alkuun: eräs suosikkigenreni on historiallinen romaani, jota Poika nimeltä Kuukivi (Mánasteinn, suom. Tuomas Kauko) osittain edustaa. Sjónin teos ei kuitenkaan ole tiiliskivimäinen möhkäle, eikä se hukuta lukijaa sivukaupalla jatkuviin, yksityiskohtaisiin kuvauksiin historiallisista tapahtumista ja miljööstä.

Vähäeleisyydestään huolimatta – tai ehkä sen takia? – romaani tarjoaa merkillisen vaikuttavan ja unenomaisuudessaan surrealistisen lukukokemuksen sekä runsaasti pohdiskelua herättävän kertomuksen Islannin historiasta ja orpopojasta, jota ei koskaan ollut.

Romaani kuin mykkäfilmi

Eletään syksyä 1918. Panoraamakuvassa taivaanranta loimuaa verisenä ja maisemaa värittää tuhkasade. Ensimmäinen maailmansota vetelee viimeisiä henkäyksiään mantereella, ja uutisia sodasta saadaan eristäytyneelle saarelle tanskalaisten lehtien välityksellä. Reykjavíkissa seurataan Katla-tulivuoren purkautumista, espanjantaudiksi nimitetyn influenssan leviämistä ja valtion itsenäistymispyrkimyksiä. 

   Jokin hallitsematon voima on vallannut maan, jotain historiallista tapahtuu samanaikaisesti Reykjavíkissa ja suuressa maailmassa.
   Valkokangas on revennyt, maailmojen välillä tuulee.

Lähikuvassa on isoisoäitinsä siskon kanssa asuva teini-ikäinen poika nimeltä Máni Steinn Karlsson. Elokuva on vastikään rantautunut Islantiin ja Reykjavíkin kaksi elokuvateatteria ovat Máni Steinnin, Kuukiven, ominta miljöötä. Hän rahoittaa elokuvaharrastustaan tarjoamalla seksipalveluita vanhemmille miehille ja unelmoi salaa tytöstä nimeltä Sóla Guðb-, jota hän pitää Musidoran – ranskalaisen mykkäelokuvan tähden – näyttelemien roolien kaltaisena arvoituksellisena ja anarkistisena hahmona.

poika_nimelta_kuukivi01Romaani kuin unenomainen arvoitus

Koko romaanin ajan minulla oli lukijana tunne, että katselen taikalyhtymäisestä tai camera obscuran kaltaisesta kurkistusaukosta menneisyyttä. Lukukokemus on kuin luukku, jonka välityksellä Máni Steinn näkee äitinsä leprasairaalassa. 

Surrealistiset tapahtumat vyörytetään lukijan silmien eteen koruttomasti, linssin lävitse ja tarkasti rajattuna. Rajauksen ulkopuolella jääneet aukot lukija voi täyttää mielessään symbolisten vihjeiden perusteella – ja freudilaisittain ajatellen romaanissa muuten viljellään merkittävän paljon ikkunoita, ovia ja luukkuja.

Mykistävän vaikuttava lukukokemus, islantilaisen omaleimainen ja sivumäärästään huolimatta kertomuksellinen runsaudensarvi: tätä kaikkea toukokuun lukupiirikirja oli minulle.

Millainen näkymä sinulle aukesi Sjónin romaanista? Millaisia ajatuksia Poika nimeltä Kuukivi herätti?

Keskustelu