Kirjavinkki viikolle 27: Joël Dickerin mehevä tarina, Stephanie Mailerin katoaminen, vie mukavasti irti arjesta

Jaa artikkeliTilaa Seura
Joël Dickerin tarinassa riittää viihdykettä monelle lomapäivälle, leppoisalle lukijalle jopa -viikolle.
Joël Dickerin tarinassa riittää viihdykettä monelle lomapäivälle, leppoisalle lukijalle jopa -viikolle. © iStock
Tällä viikolla taltutetaan superpaksu kirja, joka palkitsee muhevalla ja monisyisellä tarinallaan.
Kirja: Stephanie Mailerin katoaminen Kirjoittaja: Joël Dicker Kustantaja: Tammi

Kirja: Stephanie Mailerin katoaminen
Kirjoittaja: Joël Dicker
Kustantaja: Tammi

Sitaatti

”Näet sen, mitä haluat nähdä, et sitä, mitä sinulle näytetään. Juuri tämä sinulta meni ohi kaksikymmentä vuotta sitten.
Ne olivat Stephanien viimeiset sanat. Hän käveli pois ja jätti minulle vain arvoituksen, käyntikortin ja valokopion lehtiartikkelista.”

Miksi kiinnosti?

Luin ahmien tekijän esikoiskirjan Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Myös kirjoittajan toisen romaanin Baltimoren sukuhaaran tragedian parissa viihdyin hyvin. Ilo oli siis suuri, kun kirja numero kolme ilmestyi. Odotukset olivat korkealla, vaikka kirja on kerännyt myös kritiikkiä edeltäjiinsä verrattuna.

Mitä pidin?

Kirjan alussa on lista kirja tärkeimmistä henkilöistä – onneksi. Niitä nimittäin riittää ja ne vilisevät monessa ajassa ja paikassa. Kun juonta on yli 700 sivun mitalla, on todella hyvä, että välillä voi tarkistaa, kukas tämä tyyppi olikaan.
Vaikka runsas henkilögalleria vaatii keskittymistä, on se osaltaan juonen kannalta rikkaus. Potentiaalisia pahuudentekijöitä on useita, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Tarina oli oikein mainiota ajanvietettä joulun välipäivinä ja pitkillä junamatkoilla.
Runsas henkilömäärä ei toisaalta ole yksittäisen hahmon etu, koska edes paksussa kirjassa niitä ei ole tilaa syventää. Moniulotteisiin hahmoihin oli toki pyrkimystä, mutta yritys jäi juonitempoisen kirjoittamisen jalkoihin.
Toisaalta eihän kukaan itke James Bondinkaan sielunelämän perään. Miksi sitä pitäisi tehdä sen enempää tässä viihdyttävässä, menevässä romaanissa?

Arvio: 5/5

Kirja sai minut…

Kaipaamaan lisää mukaansatempaavia tarinoita. Kunnon juonivetoinen romaani on loistava pakotie arjesta, ja mitäpä sitä enempää lomalta toivoisi. Vaikka kirjan paino käy käsiin, jos sen lukee perinteisesti paperilla, on ihana myös tietää, että tarina jatkuu ja jatkuu, kuten toivottavasti aurinkoiset lomapäivätkin.

X