Vietitkö lapsuuden 80-luvulla? - tämä kirja vie sinut muistoihin
Anna Tommolan kirja Haamussärky on kuin hyppäisi takaisin 1980-luvun Suomeen, hyvässä ja pahassa.
Sitaatti
Miksi kiinnosti?
Anna Tommolan ensimmäinen kirja, novellikokoelma Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia oli hieno lukukokemus. Se herätti kiinnostuksen, millainen teksti täyspitkästä kirjasta löytyisi.
Mitä pidin?
Kirjassa eletään nykyhetkessä ja 1980-luvun lapsuudessa. Itse sen ajan lapsena tunnistin hyvin aikakauden ja elämä tuolloin oli kuvattu mainiosti juuri sellaisena, kun sen muistin. Tämä toi lukemiseen toisaalta oman hyytävän tasonsa, koska se turvallinen, ihana lapsuus, jota moni muistelee, ei kaikille ollutkaan ihan sellaista. Lapsuus voi olla myös kipeästi ympärille kiertyvä vyyhti, joka kiristää loppuelämän ajan. Kirja on loistava kuvaus tällaisista elämän salaisista nyöreistä, joiden ympäröiminä osin tietämättämmekin olemme.
Kirja ammentaa taiten pienen ihmisen pienestä arjesta suurempia olemassaolon kysymyksiä, ja saa lukijansakin miettimään, miten sattumanvaraista elämä on, ja juuri siinä sattumanvaraisuudessaan joskus ihanaa, mutta myös kamalaakin.
Lukijana on jopa tuskallista lukea kirjan lapsuuden leikeistä samalla, kun alkaa ymmärtää, ettei leikkien seurauksista ehkä koskaan pääse irti. Tässä jännitteessä on kirjan vahva taika.
Luku, joka jäi mieleen: 122
122 neliötä tuo yhteen ihmisiä, joilla on enemmän yhteistä kuin he ymmärtävätkään. Yhden lapsuudenkoti, on toisen työkohde, entä mitä muutakin? Muistoja pullisteleva talo näyttelee oman, vahvan roolinsa kirjan henkilögalleriassa.