Viikon kotimainen uutuus: outo pimeys uhkaa tavallisen Matin tavallista arkea

Jaa artikkeliTilaa Seura
© IStock
Markku Pääskysen uusi romaani on kuin puistatus arjen keskellä.
Markku Pääskynen

Kirja: Aurinko ei liiku
Kirjoittaja: Markku Pääskynen
Kustantaja: Tammi

Sitaatti

”Minulla ei ole salaisuuksia, en pakene määritelmiä, olen kiinteä, puistattavan tavallinen ihminen. En ole erityisen lahjakas, en ole miehekäs enkä komea, olen läpikotaisin keskiverto. Tunnen itseni. Toisinaan kirjoitan pelkkää lörpötystä jossa ei ole päätä eikä häntää, toisinaan eksyn labyrinttiin josta en löydä ulos edes kirjoittamalla.”

Miksi kiinnosti?

Markku Pääskynen on Suomen omaäänisimpiä prosaisteja, jonka teksti hipoo usein täydellisyyttä.

Pääskysen edellinen kirja Hyvä ihminen oli sekä lumoava että vastenmielinen, kuin kaunis paha uni, josta toivoo heräävänsä – mutta ei ihan vielä.

Mitä pidin?

Aurinko ei liiku -romaanin päähenkilö on jossakin Raaseporin seudulla asuva Matti, työtön opettaja, joka yrittää kirjoittaa kirjaa. Hän korostaa monta kertaa, miten tavallinen hän on.

Pääskysen kirjaksi romaanissa onkin epätavallisen paljon tavallisen perhearjen kuvausta. Läsnä on kuitenkin koko ajan toinen todellisuus, jossa irralliset yksityiskohdat muodostavat pahaenteisen kudelman – kuin hämähäkin verkon, josta Matin etiäisiä saava Aarne-poika näkee unta kirjan alussa.

Myös arjen toisteisuus saa nyrjähtäneitä sävyjä, ja ehkä hieman päälle liimatusti perheen suosikkielokuvakin on Päiväni murmelina. Kertoja on epäluotettava, paikoin jopa rasittava, ja hän tuntuu oman tavallisuutensa korostamisellakin haluavan lukijan päättelevän päinvastaista. Toisaalta Matin mantra omasta tavallisuudesta on kuin suojautumiskeino kaikkia niitä epämääräisiä uhkia vastaan, jotka täyttävät mielen pelolla.

Arkinen toiminta saa rinnalleen kohotettua dialogia, jossa lapset ovat pieniä filosofeja ja paikallisen kahvilan korttia lyövät ukot kommentoivat tapahtumia kuin antiikin kuoro.

Lopussa kuolema ja syntymä asettavat maailman taas paikoilleen siihen todellisuuteen, jossa aurinko nousee joka aamu, vaikkei se liikukaan.

Hieno romaani on itsessään kuin se outo puistatus, joka tulee joskus äkkiarvaamatta ihan onnellisen arjen keskellä.

Arvio 5/5

X