Naali on melkein kadonnut Suomesta - sillä on kaksi vankkaa vihollista

Äärimmäisen uhanalainen naali on pesinyt onnistuneesti Suomessa viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Äärimmäisen uhanalainen naali on pesinyt onnistuneesti Suomessa viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten.
Teksti:
Ville Vanhala

Yhtäkään naalia, joka tunnetaan myös nimellä napakettu, ei voi nykyisin sanoa suomalaiseksi.

Aivan maamme pohjoiskolkassa, Enontekiön ja Utsjoen kuntien alueella, on kuitenkin tehty kuluvana vuonna enemmän naalihavaintoja kuin viimeiseen pariin vuosikymmeneen.

”Yksittäisistä naaleista on varmistettuja näköhavaintoja. Lisäksi naalit ovat asuttaneet pesiä,” kertoo ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksesta.

”Naalit liikkuvat Suomen, Ruotsin ja Norjan alueilla. Ne eivät välitä valtioiden rajoista.”

Naali on todistettavasti pesinyt ja synnyttänyt pentuja Suomessa viimeksi vuonna 1996 Utsjoen Paistunturilla.

Pentueita on kuitenkin syntynyt Ruotsin ja Norjan tuntureilla aivan maamme rajojen tuntumassa.

”Ehkä saamme naalinpentuja Suomeen seuraavana sopulivuotena 2019, jolloin naalille on tarjolla riittävästi ravintoa.”

Kettu valtaa elintilaa

Suomen alkuperäiseen lajistoon kuluva naali metsästettiin arvokkaan nahkansa vuoksi maastamme miltei sukupuuttoon 1990-luvun alussa. Laji rauhoitettiin jo vuonna 1940, mutta kanta ei siitä huolimatta lähtenyt nousuun.

Etenkin kettujen leviäminen yhä pohjoisemmaksi on rajoittanut naalikannan kasvua.

”Kettu on naalia voimakkaampi eläin. Ne kilpailevat samasta ravinnosta, ja kettu valtaa naalien pesäpaikkoja. Naali voi myös joutua ketun saaliiksi”, Ollila kertoo.

Pohjois-Skandinavian naalikannan kooksi arvioidaan reilut pari sataa yksilöä, mutta kannan koossa on suuria vuosittaisia vaihteluja. Jos ravintoa on tarjolla riittävästi, naali voi synnyttää jopa kymmenen pentua.

”Talvisin naalin on vaikea saalistaa, ja valtaosa pennuista menehtyy yleensä ravinnon puutteeseen.”

Tarhasta vapauteen

Jyrsijöiden lisäksi naali saalistaa lintuja ja syö lintujen munia ja marjoja. Etenkin talvisin naali hakeutuu haaskojen äärelle.

Ruotsissa ja Norjassa naali on yleistynyt osittain ruokinnan ansiosta. Myös Suomen Lappiin on sijoitettu koeluontoisesti ruokinta-automaatteja.

”Naaleja ruokitaan koiranruoalla ja automaatit on rakennettu siten, että kettu ei pääse ravintoon käsiksi”, Ollila kertoo.

Pohjoisen kettukantaa harvennetaan tehostetulla metsästyksellä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

”Norjassa naaleja myös tarhataan ja niiden pentuja vapautetaan luontoon vahvistamaan pohjoisen naalikantaa.”

Lämpenemisen uhka

Naalin kiima-aika ajoittuu maalis–huhtikuulle. Toukokuussa syntyvät pennut elävät uroksen ja naaraan hoivassa aina alkusyksyyn saakka ja itsenäistyvät opittuaan saalistamaan.

”Naali vaihtaa ruskean turkkinsa valkeaan talvikarvaan lumentulon myötä marraskuussa. Takaisin kesäturkkiin naali siirtyy yleensä toukokuun aikana”, Ollila kertoo.

Ilmaston lämpeneminen heikentää entisestään naalin elinmahdollisuuksia sen luontaisilla levinneisyysalueilla.

”Naali on arktinen laji, jonka on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta sopeutua ilmaston lämpenemiseen. Ilmastonmuutos taas suosii kettua, mikä merkitsee sitä, että naalille jää yhä vähemmän elintilaa.”

Tiesitkö?

Naali on kettua pienempi koiraeläin, jonka ruumiin pituus on runsaat puoli metriä ja säkäkorkeus noin 30 senttimetriä. Naalin valkoista talvikarvaa pidetään maailman lämpimimpänä ja kauneimpana turkiksena.

Naalia metsästetään yhä esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ja Siperiassa. Suomessa turkiseläimenä kasvatettavaa naalia kutsutaan siniketuksi, kun taas luonnonvarainen naali tunnetaan myös nimellä napakettu.

Ravintoa hakiessaan naali vaeltaa pitkiä matkoja. Myyrä- ja sopulikato Ruotsin ja Norjan keskiosan tuntureilla ja pikkunisäkkäiden lisääntyminen Fennoskandian pohjoisosassa voivat kasvattaa pohjoisen Suomen naalikantaa.

X