Vesipääsky lensi Kilpisjärveltä Somalian rannikolle selässään valopaikannin
Valopaikanninta kantava vesipääsky muuttuu talvella ulappalinnuksi.
Kesällä 2014 Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija Kaisa Välimäki kollegoineen sujautti Kilpisjärvellä repun vesipääskyn selkään. Taakalla oli painoa vain 1,1 grammaa, ja valjaat oli tehty ohuesta kumiputkesta.
”Repuksi kutsutaan lintujen valopaikanninta, jolla voidaan seurata linnun liikkeitä ja elämää muuttomatkan aikana”, Välimäki kertoo.
Valopaikantimen anturi tallentaa päivän pituuden, jonka perusteella voidaan päätellä, millä maapallon leveyspiirillä lintu on. Keskipäivän ajankohdan avulla taas pystytään laskemaan pituuspiiri.
Valopaikantimen virhemarginaali on noin 200 kilometriä.
”Pari kuukautta Kilpisjärveltä lähtönsä jälkeen vesipääsky uiskenteli Arabianmeressä Somalian rannikolla.”
Tietoja määränpäästä
Lintujen muuttoreittejä jäljitetään myös rengaslöytöjen perusteella. Valopaikantimella saadaan kuitenkin selville myös se, minkälaisissa olosuhteissa lintu muuttoreitillään ja talvehtimispaikoillaan elää. Tämä auttaa selvittämään syitä lajin taantumiseen.
”Valopaikannin on passiivinen seurantalaite. Se voi tallentaa ilman kosteutta, lämpötilaa ja sähkön johtavuutta, mikä kielii ympäristön suolapitoisuudesta ”, Välimäki kertoo.
Pienikokoisten paikantimien ansiosta on mahdollista selvittää myös niiden lajien muuttokäyttäytymistä, joille sateliittipaikantimet ovat liian painavia.
Suomessa valopaikanninrepuilla on varustettu vesipääskyjen lisäksi esimerkiksi viitakerttusia, pikkutyllejä ja peltosirkkuja.
Välimäki on ollut myös Alpeilla tutkimassa valopaikantimilla varustettuja kivitaskuja.
”Kun niiltä riisuttiin paikantimet, lintujen selästä ei löydetty kulumia. ”
Koiraat kantajina
Kilpisjärvellä kesällä 2014 valopaikantimen selkäänsä saanut vesipääsky kuului vuosikymmenen ajan seurattuun populaation.
Vesipääsky on nykyisin luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi. Maassamme pesii vuosittain noin 7 000–9 000 paria. Lajia tavataan enää Oulun pohjoispuolella.
Valopaikantimella varustetut vesipääskyt ovat olleet koiraslintuja.
Vesipääskyllä on käänteiset sukupuoliroolit. Ennen parittelua naaraat kilpailevat koiraista. Muninnan jälkeen koiras jää hautomaan ja huolehtimaan poikasista.
”Koiras on tunnollinen kasvattaja. Kun matkii poikasten ääntelyä, lintu tulee niin lähelle, että sen saa otettua varsin helposti kiinni.”
Kuukauden lentopaussi
Valopaikantimella varustettu vesipääsky suuntasi Kilpisjärveltä ensin Itämeren rannikolle. Sieltä se jatkoi matkaansa Mustan- ja Kaspianmeren seudulle.
”Noin kuukauden tauon jälkeen lintu taittoi loppumatkansa Afrikan rannikolle, missä se nautti elämästään uiden ja kelluvia ravintoaittojaan planktonlauttoja seuraten.”
”Kesällä 2015 hyväkuntoiselta vesipääskyltä riisuttiin valopaikannin sen pesimäalueella Kilpisjärvellä.”
Tiesitkö?
- Vesipääsky on noin 17–19 senttimetriä pitkä ja 20–45 grammaa painava lintu, joka pesii ainoastaan Pohjois-Suomessa. Muista lajeista poiketen naaras on kookkaampi ja värikkäämpi kuin koiras.
- Vesipääsky on kahlaajaksi poikkeuksellinen, sillä se ruokailee uiden. Suomessa vesipääsky elää makeassa vedessä, mutta talvehtimisalueillaan se viihtyy suolaisessa vedessä. Vesipääskyä voidaan kutsua myös ulappalinnuksi.
- Vesipääsky munii kesäkuussa neljä munaa, joista poikaset kuoriutuvat vajaan kuukauden hautomisen jälkeen. Vesipääsky suuntaa syysmuutolleen jo heinä–elokuussa ja palaa pohjoiseen touko–kesäkuussa.