Teksti:
Kalle Lähde

Mikä siinä on niin vaikeaa? Eikö se voi ryhdistäytyä? On pyydetty kauniisti ja rumasti. Kysymyksiä on paljon ja alkoholistilla on vastauksia riittävästi. Tai selityksiä. Niiden tarkoitus on mahdollistaa juomisen jatkuminen.

Jos istuttaisiin käräjiä, tosiasiat ratkaisisivat. Huutokäräjät, joita käydään kotona kun puoliso yrittää saada juopon ymmärtämään juomisen seuraukset, totuus ei paina mitään. Jos tosiasiat käyvät liian raskaiksi, alkoholisti karkaa paikalta.

Voin kuvitella käräjätuomarin ilmeen kun kiistattomien todisteiden esittämisen jälkeen syytetty ponkaisee ylös, haistattaa vitut ja lähtee baariin loukkaantuneena.

Vaimo sanoo että minä olin kuin saippuapala käärmeen muodossa. Hanhen selkä on varsin imukykyinen jos sitä vertaa alkoholistin kykyyn vastaanottaa totuus.

Vaimo on entistä enemmän väärässä, kun juoppo palaa apua hakemasta. Sitä tarkoitin edellisessä blogissa. Selitysten tueksi on lääkäri kirjoittanut masennusdiagnoosin ja määrännyt pillereitä joita pitää nauttia ennen kuin alkaa juomaan. Pillerit vievät nousuhumalan tunteen. Tämän lääkkeen kanssa on siis juotava, ei tehoa muuten.

Vaimon ilme on varmasti sama kuin käräjätuomarilla.

Ennemmin tai myöhemmin nainen tulee hulluksi. Ei kyllä ole ihme. Tositarinat on aina hullumpia kuin keksityt, tässä yksi:

Pariskunta hakeutui perheterapiaan. Ensimmäisen istunnon aikana juoppo istui omalla paikallaan ja vuoroin terapeuttien polvella kertoen oman versionsa niistä tapahtumista jotka heidät terapiaan olivat tuoneet. Istunnon lopputulema oli se että vaimo rajoittaa miehen elämää. Anteeksipyyntö olisi paikallaan. Tätä mieltä olivat kaikki muut paitsi vaimo. Viinasta ei niinkään puhuttu.

 

AATOS JA DOLORES

 

Aatoksen yö oli unilääkkeestä huolimatta levoton. Aamulla olo oli tyhjä, hän makasi sängyssä Deen kulkiessa hyräillen hotellihuoneessa. Aatos ei ymmärtänyt miten naisella voi olla niin paljon tekemistä pienessä huoneessa ja näin lyhyellä matkalla.

Tallinnassa oli tylsää, kotona olisi parempi. Nyt pitäisi kiireesti hoitaa se mitä he olivat tulleet tekemään ja päästä kotiin. Pitäisi olla lista ja aikataulu miten asiat hoidettaisiin tehokkaasti, Aatos mietti.

Aamiaisella Dolores söi hedelmiä ja höpötti taukoamatta, Aatos tyytyi kahviin ja pullaan. Hän yritti kuunnella ja murahteli välimerkkejä Deen yksinpuheluun.

Oliko elämän tarkoitus olla näin vittumaista? Aatos katseli suomalaismiestä joka iloisena järjesteli lastensa aamupalaa, vaimon katsellessa perhettä rakastavasti. Oliko tuo onni aitoa? Aatoksen teki mieli lyödä nyrkillä pöytään ja käskeä miestä lopettamaan tuollainen vitun teeskentely.

– Mikä sua vaivaa, D kysyi.

– Ei mikään kulta, ei mikään.

jatkuu..

X