Teksti:
Kalle Lähde

Vapun vietosta aiheutunut krapula kesti kolme päivää. Se pahin vaihe. Ei pystynyt nukkumaan, eikä syömään. Morkkis meinasi tehdä hulluksi.
Sietämätöntä jos vaimo vähääkään otti juopottelua puheeksi, aivot kiehui ja porisi. Pakko oli olla nöyrä. Sopiviin väleihin anteeksipyyntöjä ja katuvaisuutta.

Viikon kuluttua menin rautakauppaan ja ostin maalia ja pensseleitä. Maalasin makuuhuoneen seinät kun kulta oli sitä vuoden jo varovasti pyytänyt.
Koirat kummastelivat lenkkien pituutta, kieli pitkänä mentiin kaikki kolme. Kahvakuulaa heiluttelin talon takana metsässä niin että meni taju.

Jääkylmään suihkuun kun taju palasi. Mää näytän sille. Ei mitään hätää. Voit luottaa tulevaisuuteen. Välillä aivot muistutti kännissä lipsautetusta typerästä lauseesta, silloin oli hyvä lyödä omalla nyrkillä, omaan päähän. Kuhmu vei ajatukset muualle.

Sairasloman loppuminen ja töihin paluu oli hirveää. Ensimmäisen päivän jälkeen helpotti. Tein enemmän kuin odotettiin, ainakin luulen niin. Otin kantaa sopivasti tärkeisiin asioihin vaikka ei minua oikeasti kiinnostanut. Vaimolle kimppu tulppaaneja niin kuin asiaan kuuluu. Partakarvat siivosin lavuaarista huolellisesti, ettei minusta olisi hänelle rasitteeksi.

Sata muutakin asiaa haki tärkeysjärjestystä pään sisällä. Niistä oli tehtävä kolmea saman aikaisesti. Elämä oli saatava järjestykseen ja enemmänkin. Lottovoitto vapauttaisi arjesta. Silloin voisi olla välittämättä. Ihan vaan ryypätä.

 

AATOS JA DOLORES

 

Aatos istui pakettiauton tavaratilassa avattu konjakkipullo jalkojen välissä. Suullistakaan hän ei ollut maistanut. Vielä. Dolores parka. Kuinka huolissaan hän olikaan Deestä. Konjakki rauhoittaisi mieltä. Yksi huikka ei maailmaa kaataisi. Tuskin D edes kiinnittäisi huomiota yhteen avattuun pulloon. Seppäläkin oli aika raskasta seuraa, loppumatka menisi helpommin kun pitäisi pian kuunnella sen jaarittelua.

Aatos otti varovaisen huikan. Lämmin tunne levisi vatsan seudulle. Sormia pisteli ja mielihyvän tunne täytti Aatoksen aivot tulevaisuuden uskolla. Kotiin päästyään hän ei enää joisi. Tämän matkan ja sillä hyvä. Tämä oli sitä normaalia alkoholinkäyttöä. Vastoinkäymisiin ja lääkkeeksi.

Jatkuu…

X